Hugon lopetuksesta on kulunut nyt päivälleen vuosi. Mä oon mielestäni toipunut hommasta aika hyvin, vaikka nyt kyyneleet valuukin ihan vuolaimenaan pitkin poskia. Keväinen remppa ja muutto autto paljon asiaa - ei vaan ollut aikaa jäädä suruun myllertämään.
Sillon vuosi sitten ajattelin, että mun tuurilla Leevi menee pian perässä - jos tossa vuoden jakselee. Joulukuussa se sitten aloittikin sairastelun..
Ja nyt tää on jo kohden surkuhupaisaa.. tänä aamuna sitten 5.00 heräsin siihen, kun sänky tärisee. Leevihän se siellä jalkopäässä istu ja tärräsi kun oli kipuja. Ei muuta kun ulkoilemaan ja koittaamaan syökö mittään.. Noup. Kipulääkettä kehiin. 1/4 osa tabletti tramalia ei kunnolla auttanut sitten tänä aamuna. Hetken saimme nukuttua.. Yleensä lääkkeen annon (joita nyt ihan hirveesti ei ole tarvinnut antaa) on vointi parantunut kummasti ja on syönytkin. Nyt ei syönyt ja loppujen lopuksi oksensikin 2 x. Ei muuta kuin lisää tramalia kehiin... Nyt on nukkunut tossa tovin, mutta monta kertaa noussut istumaan kun maha kramppaa. Suostui syömään kalkkunaleikettä jokusen siivun ja lihapullan. Lihapulla on todella huono vaihtoehto kun ärsyttää mahaa vaan lisää.. mutta kun jotain olis suoleen saatava!
En tiedä, näinköhän tässä käy että Leevi siirtyy Hugon kaveriksi tasan vuosi Hugosta.. mä en jaksa.. hajottaa... =(
Leevi jakso kesän hyvin, mutta nyt kun mun työt alko niin on mennyt huonompaa. Stressin määrä on lisääntynyt kun on niin mun perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti