Tänään tuli 10 vkoa Hugon lopetuksesta ja nytkin kyyneleet valuu pitkin poskia valtoimenaan. Ikävä on valtaisa! VALTAISA! Viimenen viikko on asian suhteen ollut taas vaikeampi. Toi taulu tossa seinällä..
Puksu on tuossa niin ittensä..niin konkreettinen..tuo katse. Kait mä joskus toivun? Ei ole päivääkään kun en sitä miettisi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti