joka on siis oikeesti silkkaa epäonnistumsen pelkoa kaikilla. Niin mullakin tänään, todella. Mua jänskätti ehkä koviten ikinä ajaessani Porvooseen. =( Tyhmää!
Edellisistä kisoista on hiipinut taas tuholaistoukka aivoihin. Miettii unohtaako radan, hyvä putki katkee jne. Niinkuin joskus aiemminkin oon kirjottanut, että pikku hiljaa hiipii pelko persiiseen, koska tää hyvä putki katkee. No, poikki on ja jo siis muutamista edellisistä kisoista alkaen. Oikeen mahtavuutta tässä vaiheessa kautta! Kuntoajotus on osunut siis nappiin! SM.iin 2,5 viikko, great!
Tänään tuomarina Allan Mattsson ja ei mitään läpihuutoratoja, parit ilkeet linjat ja kontakteilla oli PAKKO uskaltaa jättää. Ekalla radalla rimat kolisi, A oli jo hyvin kyseenalainen, puomi ei sen parempi ja sit sain vielä koiran kepeille väärin sisään, kun himmasin liikettäni väärässä kohden. Otin uudestaan kahden edellisen hypyn kautta, kun olennainen juttu ja nyt nätisti sisään. Loppusuoralla oli jätettävä koiraa keinulla, tähän luotan kuin pässi sarviinsa ja se toimii!
Jännitys ei haitannut tekemistä ja laukesikin varmaan jo ennen radalle menoa, mutta pakko oli korvaa puristella ja kovaa!
Ton ekan radan jälkeen ei sit enään tosiaan jännittänyt pisaraakaan, tuli sellanen rauhallisempi fiilis (ketutus?). Rata oli älyttömän kiva, mutta meillä sen teko loppui lyhyeen kun ensinnäkin roiskasi puomin kontaktin ja sit ennen keppejä rima alas ja sit heti vielä keppien jälkeen. Tässä mulla sit meni kuppi nurin ja täysin sponttaanisti vedin omat liinat kii kun koira tuli mun takan ja huusin sille että "jumalauta, mitä noi on?!" ja osotin rimaa. Tuomari suhisee hyss hyss mun takana ja Taija pyytelee nätisti pariin otteeseeen anteeksi!
Sit käveltiin radalta pois pikkusen pinna tiukalla...koira tuli irti 5 metriä mun perässä paskat housussa kävellen. =O
Taas oikeen hyvän mielen aksaa.. ainahan näistä soista on noustu, mutta kyllä tuntuu taas paskalta. En tiiä mitä noitten kontaktien (ja rimojen) kanssa tekee, treeneissä toimii kun unelma. On oma taitonsa ollut tuokin että osaa opettaa treeni- ja kisakontaktit erikseen. Osoittasko sitä, että niitä ei saa ikinä tehdä erillälailla missään vaan vaatimustaso on aina sama!
Otin muuten kisoissa ennen molempia ratoja lämppähypyppyjä 40 cm rimoilla ja ainuttaakaan ei tullut alas. Paitsi ihan koko päivän ekan hypyn rima!
Päivän onnistumiset oli molempien ratojen alun hyvät käännökset ennakoivissa valsseissa! Ja siis se ekan radan keinu.
Seuraavat kisat on pohjosessa ja hyvinkin mieltäylentävää lähteä sinnesaakka taas räveltämään ja kontakteja treenaamaan. Mutta huvin vuoksi ja urheilun kannalta! Lappiin on aina mukava mennä! Harrastustahan tää vaan on ja ei elämää suurempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti