Purinalla kaksi starttia tänään, vain hyppärit. Niistäkin tarttis onnistumisia saada. Meillä huomattavasti enemmän aksanollia! No tänäänkään niitä onnistumisia ei tullut. Eka rata alkoi takkuisesti kun mulle humpsahti taas takaakiertomörkö mieleen. Alku oli nääs niin että kakkoselle takaakierto. Siinä jumitin ohjauksessa pahasti. Eka virhe tuli keppien sisäänmenossa, jossa tein edeltävälle hypylle vastakäännöksen ja siitä vedolla avokulmaan oli tarkoitus mennä, jotta itse pääsen sitten keppien vasemmalle puolelle. Koira kääntykin hypyn älyttömän hyvin ja tuli vetoon ihan liian hyvon ja paukkasi kepeillä umpikulman puolelle. Korjattiin ja jatkettiin. Toi kepeillemeno homma oli myös sitä riskinottoa ja kokeilua mitä haluan nyt toteuttaa...tällä kertaa ei tuottanu tulosta. =) Loppuradasta tuli vielä yksi rima alas kun en enään ohjannut koiraa kunnolla vaa huiskasin yhdelle hypylle ja eihän se edes tiennyt mihin siitä kääntyä. Vois vetää täysillä loppuun saakka.
Tuomarina oli muuten Esa Muotka molemmilla hyppäreillä ja hän oli tehnyt haastavat radat!
Tokan radan alostusta pohdin tovin ja onneksi luotin koiran osaamiseen ja se meni hyvin. Radan keskivaiheilla oli yksi mörkökohta -kaksi takaakiertoa peräkkäin johon lähin rohkeesti ajatuksella kaksi takaakiertovalssia.. Nää meni ihan sairaan hyvin!!! Mutta... =) Rata jäi tutustumisessa tosi hyvin mieleen ja helpolla löyty ratkasut. Omaa vuoroa odotellessa kävin rataa monta kertaa mielessä läpi ja ei ollut muistamisessa mitään ongelmaa. Täysin katkoksitta mielessäni sitä rullasin. No, radalla kuitenkin noitten takaakiertojen jälkeisen putken jälkeen meni filmi poikki tyystin! Ei ollut mitään hajua että mihin mennä. Kroppa pukasi jotain pakkovassin tapaista tms ja aivot kuitenkin sano että ei tätä. Jätin sit senkin ohjauksen kesken kun tajusin että vääräin menee mutta ei ollut hajuakaan että mihin rata olisi siitä jatkunut. Taoin siinä tovin itteäni päähän ja lähdin juoksemaan radalta pois nakaten koiralle pallonkin. =) Joutu tovin miettimään radalta pois tultuakin että miten hitossa se olisi jatkunut. =O Loppupv.n olikin aikamoinen tatti otassa hommasta. Oon itelleni armoton tällaisissa tapauksissa ja kun tehtiin vielä niin sairaan hyvää rataa siihen saakka. No kaikella on tarkotuksensa ja se selvinnee joskus että mikä se tämän kohdalla oli. =) Hyvä mieli jäi kuitenkin siitä pätkästä mitä tehtiin ennen kämmiä.
Pohdittuani hommaa enemmän, tajusin että se mitä kroppa lähti pukaamaan virhekohdassa oli edellisen radan ohjaus. Radat kun perustuivat liki samaan pohjaan.
Meidän kokonainen huippurata odottaa vielä tulemistaan.
Into on kyllä taitava! Kaikki on vaan kuskista kiinni. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti