Leevillä siis mukana Teemun valkussa. Ajattelin, että jaksaakohan se mitään kun edellisenä iltana kotiuduttiin Lapin reissulta, 12 tunnin ja 15 minuutin ajomatkan päätteeksi. Mutta sain yllätyä positiivisesti! Koira teki töitä hyvällä vauhdilla ja draivilla. Se on muuttunut, syttynyt lajiin tai jotain!?! =) Käytöskin radalla ehkä kielii jostain, aika härskisti menee välillä läpi ohjauksista. =)
Teemulla oli treeninä 39 esteen rata josta mentiin ihan vain murto-osa, koska koulutuksen teemana oli oppia itse kouluttamaan itseään. Valvomaan tekemisiään. Alussa oli ennakoiva valssi kyseessä ja radan palastelu tehtäviin. Pilkottiin koko homma eri osa-alueiksi...siis yksi esteen ohjaus (takaakierto/päällejuoksu) olikin yht'äkkiä yhteensä 5 osainen tehtävä.... =)
No alkuun olin jotenkin "kakka jäykkänä" (harvinaista mulle koulutuksissa) kun Teemu oli ollut erittäin tiukkana ja tiesin, että teen ennakoinnin erilailla kun he oli kokoajan tehneet. Kyseenalaistinkin alkuun, että kannattaako lähteä muuttamaan kun on jo varmana takaraivossa. No, ei se Teemun mielestä paha ollut. Siis kyseessä on kohta jossa ohjaus vaiuhtuu kädestä toiseen. Mä ajattelen sen kynän siirtona kädestä toiseen, jotta ohjaus pysyy päällä kokoajan, Teemu tekee sen vain ns. yhdellä kädellä ja ohjaava käsi vaihtuu vast koiran laskeuduttua. Näin ei ole häiriötekijöitä koiran ollessa rimalla. Muutamaan otteeseen höylättiin, kun lähinnä takaakiertoon kakkoselle törkin koiran hiukan liian myöhässä. Tää ei ollu ekakerta, oon itsekin huomannut tätä..kisoissakin. Päällejuoksu parani kerta kerralta kun taaksetyöntö tuli ajoissa ja luotti koiraan. Okserille kolma ennakoiva valssi jees, vähän tuppaa olees sitä vikaa et en kato koiraan...kirosana! Pituudella nro 5 suoran putken jälkeen taas ennakoiva valssi, hyvin! Koira käänty sairaan hyvin, mut sit jätin taas selän taa ja painu A.lle...kirosana! =) Uudestaan ja meinas tehä samat, mut kerkesin reagoida ja kasrjua käteen, tuli. Teemu totesi et nyt vika ei ollut minussa, vaan koira tekee omia hommiaan, käsi ei kiinnosta! =) Uudestaan ja palkkaus, jees. Sit siirryttiin kepakko hommeleihin, kun siellä oli radan yksi haastavimmista paikoista. Suorasta putkesta, joka siis puomin alla, about 90 umpikulmaan kepeille, välimatka 7m. Optimaalisin ohjaus jatkon kannalta oli se, että puomi leijeröitiin. Pienillä alun vahvistuksilla ja asian ns. opettamisella, sain tehtyä Leevillä homman! Kesti hyvin sen, että himppu putkelta "saatettiin" kepeille ja sit lähettiinkin ite ihan erisuuntaan..takaisin päin leijeröimään puomia. =) Hyvä Leevi! Putkeen meni tolla kerralla hypyn kautta jolle niisto-persjättö. Mä kyl itseasiassa luotin koiraani ja uskoin sen osaavan/kestävän ton. =) Radassa oli ihan sikana vaikeita ja treenaamisen arvoisa kohtia. Siksipä tulette varmaan kuulemaan sen treenamisesta vielä. Kohti utopiaa painellaan! Teemun sanoin SUURINPIIRTEIN...pitää olla utopia mitä kohden koiraansa kouluttaa, jokainen radalla tai harjoituksissa tehty virhe, siis jotain mitä koira ei osaa, on vain viesti juuri siitä, että hei tota treenataan, se laitetaan toimimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti