Tänään oli sitten vika valkku toviin. Inton pieni, jo kauan aikaa sitten suunniteltu aksatauko alkoi nääs nyt! Valmennus meni ihan hyvin! Toivoin Niinulta kunnon rääkkiä ja ratatreenin omaisempaa treeniä, kun tekniikkaa päästään ihan milloin vaan vääntämään omaan halliin -sen pienuuden vuoksi kunnon ratatreeniä siellä on vaikea vetää. Eka yrittämällä päästiin rikkonaisesti A.ta edeltävälle esteelle -Into nimittäin haki A:n vieressä olleille kepeille eikä A:lle. Tätä en huomioinut rataaantutustumisessa ollenkaan, kun ei ne kepit kuuluneet rataan. Kepit vetää, se on uskottava! Jes! Siksi siis seuraavalla yrittämällä puolivalssi A:ta edeltävälle hypylle. =) Ja ekalla myös lentokeinu, siksi seuraava keinu ei ollut parasta Intoa.
Mutta joo, treenin "huvittavin" setti oli, kun tovin treenattuani Niinu sanoi: että se normaali "Taija-asenne" puuttuu... vaikuttaako mulla, kun löpisen tuolla muitten kanssa ennen suoritusvuoroani? Vaikuttaa ja että tiedän sen kyllä -tarvitsen oman ajan ja keskittymisen jotta se "apinanraivo" tulee esiin. Mulle paras suoritusvuoro olisi eka tai toka! Tentti jatkui... Ajattelenko treeneissä, että ei tällä nyt väliä kun treenataan -yrityksiähän riittää? En, en todellakaan ajattele noin! Haluisin vetää niin fiilareissa ja täysillä kokoajan, onnistua ensi yrittämällä! Sitten, no onko sinulla samalainen motivaatio treenata kuin aiemmin? Vastasin, että mikäs ajatustenlukutuokio tämä nyt on? =) Nimittäin osu ja uppos! Tämmöstä se hyvä kouluttaja osaa tulkata tutun treenaajan tekemisestä! (sydän) Siinä sitten tovi keskusteltiin asiasta... Mulla on mm. usko hiipunut ton koiran suhteen, pohdittiin lähtikö se siitä TopTeamin murskaavasta lopputulemasta. Siitä se varmaan sai alkunsa, mutta olen kyllä mielestäni sen käsitellyt. En kuitenkaan todellisuudessa varmaan loppuun asti...Alitajunnassa jyllää. =( Sitten, kun mä olen sellainen tunneaksaaja ja sitä The Tunnetta ei vaan ole Inton kanssa nyt tullut. Ei kisaradoilla sitten kakkosluokan muutaman kisan jälkeen tai treeneissäkään jne... Nollatkaan ei ole lämmittäneet, kun ei ole sitä wau-fiilistä! Sitten vielä kun tämä perhe-elo noiden koiruleiden kesken ei ole mitään auvoista.
Asiaan myös varmasti vaikuttaa (ja vaikuttaakin, suuresti itseasiassa!) tämä seuran tilanne.. Mä en kertakaikkiaan saa tästä seurasta mitään. Oma kehitys on hiipunut tai ainakin junnaa paikoillaan. Koulutuksiin on vaikea saada porukkaa ja sellainen hengenheimolainen puuttuu multa nyt täysin, eli sellainen ihminen joka on aina yhtä valmis kuin mä, kun on kyse agilitystä. Toki mä ymmärrän, että ei kaikki oo yhtä henkeen ja vereen agilitya kuin mä tai vaikka haluaisivatkin olla niin on perheet sun muut tai rahavarannot ei anna myöden. Ehkä mun on aika vaihtaa seuraa ja etsiä sellaisia hengenheimolaisia muualta, koska uskon niitä kyllä olevan. Sitten meillä on taas pahasti menty kuppikuntaisuuteen vaikka olen pyrkinyt kovasti vastaavan titelin "perittyäni" poistamaan tätä. Ollut aina vahvana Mänts:issä, siksi aikoinaan kovasti mietinkin liittymistä.. =) Sitten hyvä esimerkki tän seuran alkaneesta passiivisuudesta on sekin, kun Agi.fi:ssä kasaillaan kovasti nyt noita alueellisia valmennusryhmiä -kysyin meijän seuran agilitaajilta, että onko kiinnostusta. Arvatkaa oliko? Oli joo -mä! Bat:ista vastasivat, että yksin on varmaan aika vaikia hommaan mukaan lähteä... se siitä sitten mun osalta, plaah! =( Sit toinen juttu, yritin järkätä Riitan tokokurssia (4kertaa) johon ois tarvittu 5 koirakkoa. Eipä tarvinnu järkätä sitäkään, kun sain kasaan likimain joka suunnalta ruinattuani 4 koirakkoa. Kolme tosin oli hyvin valmiita, jo edellisen järkkäämäni kurssin osallistujia, allekirjoittanut laskussa mukana. Nää alkaa liian paljon vaikuttamaan omiin mahdollisuuksiin kehittyä.... Motivaatio laskee kun kaikki muodostuu liian vaikeaksi! =( Voishan sitä ihan yksin käydä kokoajan yksityisvalmennuksissa, mutta lompakkoahan toi raastaa. Mutta alkaa vaihtoehdot olla vähissä jos haluaa edetä! Yksityiskoulutuksia olen jo Niinun kanssa suunnitellut. Pitäsi myös asettaa itselle nyt tavoitteita, ne kun motivoivat myös... SM:iin osallistuminen on tavoitteena.. Ja sitä tunnetta mä tavoittelen kokoajan tossa agilityssä, mutta kun sitä ei tule eikä tule, niin kauanko ihminen jaksaa takoa päätänsä seinään? Tosin treenin laatukaan ei ole ollut sellaista, jotta sitä tunnetta voisi edes tulla. Ratatreeniä tarvittaisiin ja siinäkin pikku kilpailuhenkeä! =)
Linkin takaa löytyy videota valkusta ja vaikka ihan onnistuneelta menolta näyttää, huomaan itsekin sen "Taija-asenteen" uupuvan.. se tietty räyhä tekemisestä puuttuu! =( Sunnuntai-aksailua ilman taisteluhenkeä ja iloa!
Itse videota katsellessani huomaan tuon musiikin, minkä tohon tungin antavan sellasta mukavaa asennekutinaa vatsanpohjaan. Täytysköhän ruveta kokeilemaan musan kuuntelua ennen suoritusta? AC/DC:t kehiin... =D Että sellanen avautuminen tällä kertaa.... Katsotaan mitä tulevaisuu tuopi tullessaan... Elämä remppaan. =) Työkin olisi aiheellista vaihtaa.... Onneksi kauan haaveiltu muutto suurempaan asuntoon sentään tapahtuu piakkoin. =)
Näillä radoilla sitä haluamaani tunnetta on! Sen aistin vieläkin kun videoita katson. =) Ihan tirahti kyynel silmäpieleen, lopullinen kolaus sille, että tajusin tuon olevan niiiin poissa. =( Ohjaus on vaan aika järkkyä noilla radoilla =D Kyyrylyyli, mutta positiivista on, että kehitystä on tuon suhteen sentään tullut. =)Täytyy tässä Inton tauon aikana Leevin kanssa kisailla. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti