Keinu aloitettu 16.4

Btw päivä jona Vire saavutti 8 kk iän.

Mutta asiaan - oli aika aloittaa keinuharjoittelu, koska minun tapani opettaa koiralle keinu on hyvin pitkä tie... Ottaa todella aikansa! Koska mä alotan sen rakentamaan sen niin, että koira juoksee aina kokoajan keinun päähän saakka ja alkuun se ei siis laske ollenkaan. Keinu on juntattu niin, että ei laske oikeesti piiruakaan - koira vaan juokseen sen päähän pysähtyy, palkataan ja nostetaan pois. Pois nostossa vapautus käsky. Sitten askel askeleelta keinua aletaan laskemaan, eli oikeesti 5 cm aina kerrallansa / treeni. Ja koiran täytyy aina samaan tapaan juosta päähän saakkaa hyvällä vauhdilla! Se ei saa alkaa reagoimaan keinun liikkeeseen / tiputukseen! Tämä prosessi jatkuu niin kauan kunnes keinu on saavuttanut pisteen missä se tippuu maahan saakka. =) Aika-ajoin koiraa sitten myös keinutellaan erikseen siinä keinulla ja palkataan kokoajan. Saavuttaen aika reippaankin keinutuksen = ns keinu "katoaa" jalkojen alta.
Eli tämä ei ole se nopein tapa onneen, mutta tie haluamaani tapaan koiran suorittaa keinu. Täysillä päähän saakkaa!!

Mutta tässä hommassapa kävi niin, että Vire päätti, että tämä ei ole hänen tapansa opetella keinua! Ja tästä saan syyttää omaa laiskuuttani, pohjatyö silloin sen ollessa junnumpi jäi tekemättä...
Vire ei tykännyt lainkaan ajatuksesta mennä "pystyssä" töröttävää lankkua pitkin ylös ja päähän. Teki sitä lopulta kyllä, mutta sillä ei todellakaan ollut millään muotoa kivaa! Ja nää hommat perustuu mulla siihen, että kivaa pitää olla, molemmilla, ja koiran pitää alkaa haluta tehdä tuota! Keinun pitää imeä - huttaa koiraa puoleensa!  Joten oli aika muuttaa suunnitelmaa..

Su 16.4 opetin Vireen hyppäämään keinun sivusta alastulolle, niin että keinu laski about 10 cm ja päätyen ehkä 30 cm liikkeeseen. Ja koiralla alko selkeesti olla mukavampi olla. =) Sitä sai pidätellä menemästä alastulolle. Ja koska kaikessa tällaisessa mun tekeminen perustuu kuuriluontoisuuteen suuntasimme jatkotreeniin ma 17.4. Homma eteni hyvää vauhtia (liiankin hyvää!) siihen pisteeseen että alastulo "pamahti" jo varmaan puolisen metriä. Oli aika alkaa panostaa taas ylösmenoon. Vire alkoi tässä taas epäröimään, mutta muutaman kerran jälkeen jokin lamppu syyttyi sen päässä ja avot homma alko pelittää. Keinu laski maksipöydälle, ylikorkealle sellaiselle, koska sen pöydän jalat ei menneet kunnolla paikoilleen.. Ja Virpukka juoksi ilolla ja innolla päähän saakka. Nyt homma on sillä mallilla,  että tuon ikäisellä koiralla en voi sitä pidemmälle vielä viedä,  joten se jää nyt hautumaan toviksi.. Vire päätti, että tää homma tehdäänkin sitten vähän nopeemman kaavan kautta! Sopii mulle, kunhan lopputulos on yhtä hyvä ellei parempikin,  kuin Intolla ja Himolla! =)
Paitsi että, taidamme viedä sitä tästä loppuun tuolla mun pidemmän kaavan kuviolla, eli treenit jatkuu päähän juoksun merkeissä. Tosin se "seis" sana pitää saada sisään ajettua.  Vire ei ymmärrä tai halua ymmärtää mitään liikettä pysäyttäviä singnaaleja! =D

Videota...

Ja sitten sivulauseena, että ne perkeleen juoksarit kutkuttaa vaan edelleen.. Olisko musta siihen? Tai Vireestä? =)

Ei määrä vaan se laatu! =)

Käytiin Virpukan kanssa oikeen treenaamassa aksaa! Edellinen kerta oli tasan kuukausi sitten 12.3! Mä en tajuu mistä se tän kaiken oppii, mutta olinhan taas äimän käkenä tän päivän tekemisen tasosta!

Video

ON lenkkeilty! =)

Viime päivinä one toden teolla panostettu ulkona oloon. On lenkkeilty urakalla - matkat ei ehkä ihmismielessä oo mitään valtavia ollut vaikka aikaa onkin palanut . =) Kuvia on tullu napsittua:

Elämä vaan välillä on... =)

Viime aikoina on aikaa vierähtänyt paljon kouluttaessa, mistä tykään ihan hirveesti!!  Mutta sehän on tietty kaikki pois noitten omien koirien kanssa touhuumisesta ja kaikesta muustakin mun vapaa-ajasta. Ja kun en muutenkaan saa itsestäni irti mitään tätänykyä niin.. Mutta siis ei pidä tulkita, että en haluasi kouluttaa - päinvastoin. Lisää pyyntöjä vaan! =)

Siksipä omatunto tuntuu ruoskivan taas meikään kaikesta! Ja näkyy muuntaneen minusta aika moista luovuttajaa - en tykkää - ja siitäkös saa lisää omantunnon tuskia... Kierre on valmis! Ikää tulee lisää kokoajan mikä alkaa valitettavasti näkyä naamasta ja kropasta, eritoten kropan (selkä) kunnosta. Painoa on enemmän kuin koskaan... Silmäpussit roikkuu kohta polvissa. Mutta nää on tohtoreilla tutkinnassa, josko kyllä epäilen, että mitään syytä millekkään löytyy. Toisaalta hyvä jos ei, mutta ei se tietty kivaakaan oo jos ei saa muutosta noihin asioihin. Nimittäin peiliin kattominen vallan vituttaa! Ja siis en mä mikään niin ulkonäkökeskeinen ajattelia ole, mutta oishan se kiva liikkua tuolla mailla ja mannuilla sillee semin itseluottavaisena eikä itseään häpeillen. =) Viime aikoina on muutenkin ollut pientä murhetta koko ajan! Vastoinkäymistä toisensa perään. Kokoajan kun oot huolissasi jostain asiasta ja kun niitä on tarpeeksi niin...  Ja kyllähän mä ymmärrän, että ne on pieniä juttuja moniin muihin verrattuna - mutta jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
Kumpa vaan jaksaisi liikkua/harrastaa ja laittaa itsensä kondikseen, treenata koirien kanssa kunnolla ja sais asiat sille mallille muutenkin että vois alkaa naatiskella elosta ja olosta. =)

Tämä kaikki nyt siis vaikka aasinsiltana siihen, että koirien kanssa ei oo tullut tehtyä juurikaan mitään muuta kuin lenkkeiltyä. Kokoajan on tunne että pitäs sitä ja pitäs tätä...

Vireen juoksariurakkaa herättelin tossa alkuviikosta henkiin ja luovutin samoin tein. Joo-o luovutin! Se ei vaan ota tuulta purjeisiinsa. Toi koira kipittää lankkua sellasessa "sumussa".."putkessa" ja näyttää ettei tajuu hommaa sillä tavalla kuin haluaisin. Turhauttavaa meille molemmille. Osuu matolle kyllä useastikin, mutta en nää sen ajattelevan että siihen täytyy osua.. Yksittäisenä se kyllä osaa sitä tarjota, mutta läpijuoksussa asia vaikeutuu. Joo toistoja, mutta en mä jaksa. =) On helpompiakin tapoja. Ja mä nään koirasta, että sillä ei ole sikakivaa! Sit kun treenataan "kiipeetä" eli 2on2offia, se on paljon paljon iloisempi ja innostuu tarjoomaan hommaa. Virittyy! Ja siitäkös mä tykkään! Plääni on nyt juoksu A ja pysäri puomille, mutta katsotaan mitä nyt sitten joskus tuleman pittää. Juoksariprojekti on muutenkin niin helvetin työläs... =)

Eilen käytiin uimassa toistamiseen...video.

Pitkiä lenkkejä ja kotipiha aksa korkattu.

Ti, ke ja tänään to on tullut heitettyä aika pitkiä lenkkejä. Hope so, et ei oo Himolle liikaa! Ei anakaan ole reagoinut negatiivisesti venytykseen. Tiistaina ja tänään serkun ja sen koirien kera (2 malia). Vireestä on kasvanut aikamoinen wanna be mali, se fanittaa ihan hulluna Katjan Allua. =)

Tänään kaivoin myös takapihalle yhden hypyn esiin. Virpukka teki siinä vähän suuntisjuttuja ja sitten käytiin tekniikoita läpi. Pakkovalssi, saksalainen, niisto, leikkaus, viskileikkaus, jenkkikäännös... ja nää siis suju palkkaamalla vasta ns. valmiista suorituksesta. Ei mitenkään palkkauksen avulla oikeaan suoritukseen ohjaten. Eli nopeesti saatiin testattua kaikki läpi. Olen ihmeissäni!
Vippasu, sylkkäri ja poikkari on vietävä takas alkeistasolle. =)

Uimassa 3.4

Tytöt pääs uimaan Hyvinkään koirauimalaan. Oli molemmille eka kerta. Himo toki onhimouimari, mutta tuollaisissa halliolosuhteissa eka kerta. Hyvin meni - Vireeltä en kysellyt uitko = en houkutellut veteen vaan osti suoraan liiveistä uimaan.

Hallilla 29.3

Vireen kanssa hallilla työstämässä juoksarihommaa... aika heikolle jäi tekeminen! =) Virpukka oli ihan omissa sfääreissä - pelle - keskittymätön kakara... varasti pallon kassista ihan ensi töikseen ja sen jälkeen meno oli ihan sekoilua. Ei voi kutsua yhteistyöksi. On tosi häiriöherkkä tollassissa tehtävissä ja olosuhteissa kun ei olla / tehdä vietissä.

Mä en usko, että tajuaa lainkaan mitä siltä halutaan - mikä on tehtävän "nimi".  Turhauttavaa! Se tietää kyllä alustaan koskemisen hyvin, mutta kun se yhdistää puomin alastulon loppuun niin noup. Kyseenalaista kotonakin omalla lankulla, mutta siinä mielestäni parempi. Jatkamma kotitreeniä TAI sitten siirrytään siihen mitä mä osaan kouluttaa, eli 2on2off! =D
Kahtotaan mitä mun pää kestää! Ainakin se on varmaa, että A:lle ei pysäriä tuu! Tosin Marianne mua varottelikin, että juoksariprojekti on "rankkaa", monta kertaa tekee mieli heittää lapaset naulaan. Mulla eka kerta mieli lapasten pöpelikköön viskaamiseen tulee jo 2 treenin jälkeen. Great! =D

Koheltaessaan siinä, kun yritettiin hommaa tehä, alko jo tarjoomaan pysäriä matolle.. kävi Himon tapaa puomin loppuun maate. Ja siis ihan oikeesi iloisesti tarjosi sitä! Noi on sittenkin niin samanlaiset koirat... =) Ei oo turha "sanonta", että ihmisille rakentuu / tulee aina samalaiset koirat..

Vireelle en nää et olis ongelma tai mikään tehä samanlaiset pysärit kuin Himolle - reagoi hetsaamiseen hyvin ja on koira jonka virettä on helppo nostaa.