Btw päivä jona Vire saavutti 8 kk iän.
Mutta asiaan - oli aika aloittaa keinuharjoittelu, koska minun tapani opettaa koiralle keinu on hyvin pitkä tie... Ottaa todella aikansa! Koska mä alotan sen rakentamaan sen niin, että koira juoksee aina kokoajan keinun päähän saakka ja alkuun se ei siis laske ollenkaan. Keinu on juntattu niin, että ei laske oikeesti piiruakaan - koira vaan juokseen sen päähän pysähtyy, palkataan ja nostetaan pois. Pois nostossa vapautus käsky. Sitten askel askeleelta keinua aletaan laskemaan, eli oikeesti 5 cm aina kerrallansa / treeni. Ja koiran täytyy aina samaan tapaan juosta päähän saakkaa hyvällä vauhdilla! Se ei saa alkaa reagoimaan keinun liikkeeseen / tiputukseen! Tämä prosessi jatkuu niin kauan kunnes keinu on saavuttanut pisteen missä se tippuu maahan saakka. =) Aika-ajoin koiraa sitten myös keinutellaan erikseen siinä keinulla ja palkataan kokoajan. Saavuttaen aika reippaankin keinutuksen = ns keinu "katoaa" jalkojen alta.
Eli tämä ei ole se nopein tapa onneen, mutta tie haluamaani tapaan koiran suorittaa keinu. Täysillä päähän saakkaa!!
Mutta tässä hommassapa kävi niin, että Vire päätti, että tämä ei ole hänen tapansa opetella keinua! Ja tästä saan syyttää omaa laiskuuttani, pohjatyö silloin sen ollessa junnumpi jäi tekemättä...
Vire ei tykännyt lainkaan ajatuksesta mennä "pystyssä" töröttävää lankkua pitkin ylös ja päähän. Teki sitä lopulta kyllä, mutta sillä ei todellakaan ollut millään muotoa kivaa! Ja nää hommat perustuu mulla siihen, että kivaa pitää olla, molemmilla, ja koiran pitää alkaa haluta tehdä tuota! Keinun pitää imeä - huttaa koiraa puoleensa! Joten oli aika muuttaa suunnitelmaa..
Su 16.4 opetin Vireen hyppäämään keinun sivusta alastulolle, niin että keinu laski about 10 cm ja päätyen ehkä 30 cm liikkeeseen. Ja koiralla alko selkeesti olla mukavampi olla. =) Sitä sai pidätellä menemästä alastulolle. Ja koska kaikessa tällaisessa mun tekeminen perustuu kuuriluontoisuuteen suuntasimme jatkotreeniin ma 17.4. Homma eteni hyvää vauhtia (liiankin hyvää!) siihen pisteeseen että alastulo "pamahti" jo varmaan puolisen metriä. Oli aika alkaa panostaa taas ylösmenoon. Vire alkoi tässä taas epäröimään, mutta muutaman kerran jälkeen jokin lamppu syyttyi sen päässä ja avot homma alko pelittää. Keinu laski maksipöydälle, ylikorkealle sellaiselle, koska sen pöydän jalat ei menneet kunnolla paikoilleen.. Ja Virpukka juoksi ilolla ja innolla päähän saakka. Nyt homma on sillä mallilla, että tuon ikäisellä koiralla en voi sitä pidemmälle vielä viedä, joten se jää nyt hautumaan toviksi.. Vire päätti, että tää homma tehdäänkin sitten vähän nopeemman kaavan kautta! Sopii mulle, kunhan lopputulos on yhtä hyvä ellei parempikin, kuin Intolla ja Himolla! =)
Paitsi että, taidamme viedä sitä tästä loppuun tuolla mun pidemmän kaavan kuviolla, eli treenit jatkuu päähän juoksun merkeissä. Tosin se "seis" sana pitää saada sisään ajettua. Vire ei ymmärrä tai halua ymmärtää mitään liikettä pysäyttäviä singnaaleja! =D
Videota...
Ja sitten sivulauseena, että ne perkeleen juoksarit kutkuttaa vaan edelleen.. Olisko musta siihen? Tai Vireestä? =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti