sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Voi voi voi... 26.4

Kisasin Intolla pitkästä aikaa ja tuntu kaikkea muuta kuin hyvältä!!! Me kuljetaan niin eri rytmissä ja jätkä tuntu etenevän kuin juna - ei kääntynyt mihinkään ja rimat lenteli. =(

Täytyy kyl vaan syyttää vissiin itteensä tästä - en oo sillä kunnolla reenannu herra ties millon viimeksi. Toki ne kikkailujutut on alla, mutta en nyt treenaamiseksi niitä kutsuisi. Ei kai toi homma pysy kummallakaan yllä kuin tekemällä ja nyt onkin otettava tämän suhteen itteään niskasta kiinni, jos nimittäin meinataan taas ajella yli 1000km päähän kisailemaankin kesäkuun alussa!

Treenit 1-2 viikossa alkaa tästä viikosta eteenpäin! =) Huomenna Intolla on ostis eli about torstaina vois treenata.

Ja nyt kun Hippis sterkataankin niin tähän ei löydy mitään syytä miksi ei! =)

Mulla on aina ollut tunne että ei Inton kanssa oikeen natsata yhteen ja se on kyllä tässä Himon tulon myötä vahvistunut, meinaan mun on niiiiin paljon helpompi ohjata Himoa! Saa vaan juosta hulluna eikä tarvii ootella koiraa! =)

Mulla on myös tätänykyä siksi huomattavasti huonompi omatunto asian suhteen - ihan kun en arvostaisi Intoa. Arvostan mä!!Omalla tavallani - se on ÄÄRETTÖMÄ TAITAVA koira ja tekee aksaa isolla sydämmellä ja halulla!

Pohdinkin tossa josko kysyisin yhtä tuttua Inton puikkoihin. On taitava minikoiran ohjaaja ja osaa hyvin viedä koiraa jaloilla esteeltä esteelle. Tiiä sitten miten toimis Intolla, kun on kuitenkin aika etäisyyttä ottava koira ja itsenäinenkin.

Tänään ekan rata kosahti A.n alastulolle kun palautin koiran sinne sen lähdettyä omatoimisesti sieltä pois. Mutta se rata tuntu aika kamalalta ihan rehellisesti sanottuna siihen saakka. =) Alussa oli keinun jälkeen taaksevienti jota pohdin pitkään kuinka vien, kun en luota Inton takaakiertoihin, mutta radalla sain todeta, että koira paineli sinne automaattisesti. Huikeeta! Nää on niitä helmihetkiä!

Toka rata hyllytettiin kohdassa josta paasasin Marjolle rataantutustumisessa. =) Tsekkasin meinaan ite mitä koira edellisiltä hypyiltä tultaessa näkee ja sen ansahypynhän se näki, silti en radalla sitten tehnyt asialle mitään. Olis se ajateltu puolivalssi pitänyt tehdä ja olla ryykäämättä niin pitkälle kun koirani kerran tunnen.. Mä en tiiä miksi aina sorrun tohon, että "no en tee niin paljoa?!" Hitto! Se on tehtävä mitä on tehävä, oli miten pieni koira tahansa!!


Tällä radalla kontaktit oli ihan superit!!! Ja A mentiin vielä kahteen kertaan (jota tuskaili ihan sikana ennen radalle manoa!) Radalla tuli jo eka rima alas, moni kolisi matkalla ja ainakin loppusuoralla tuli vielä yksi alas. =(

Mut nyt vaan ei voi antaa periksi! Mun on taisteltava ton koiran vuoksi! =) Tää kesä kisataan ja katotaan sit! SM:t ainakin yksilöt varmaan käydään - saa ny nähä! Päätavoite Saariselkä josta hyvillä mielin kotiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti