Kolmas visiitti maajoukkuekarsinnoissa Himon kanssa ja leikki loppu lyhyeen meijän osalta. =(
Kisapaikalla mua ei harmittanut lainkaan, oikeesti, mutta vitutus omista töllöilyistä iski kotimatkalla lekan lailla päähän!! Siis todella!! Vitutus oli sanoinkuvaamaton! Ei siksi, että pudottiin sunnuntailta vaan mun omat hölmöilyt! Ja viime aikoihin hyvin hyvin poikkeuksellisesti vitutus tuntuu jatkuvan vielä näin seuraavana aamunakin, kun tätä kirjoitan!
Mutta kun vika on noin konkreettisesti minun omassa toiminnassani ja itseruoskinta on kuulunut aina kuvaan, niin... mut tässäpä tämä nyt sitten prosessoidaan samalla varmaan?
Eli meijän osalta homma kaatu tyystin mun virheellisiin ohjausvalintoihin ja niiden muuttamiseen viime hetkillä, sekä tietynlaiseen varmisteluun (jota mä vihaan ihan sanatasollakin). Mutta sen verran yritän nyt itselleni selitellä, että tuossa paikassa, kun kisoja ei ole alla koko keväältä kuin kourallinen ja treeniä ei lainkaan sitten helmikuun, niin ei siinä kauhean luottavainen olo hommaan ole. Vaikkakin mua ei jännittänyt lainkaan tuolla, ei lainkaan! =O Ja sen tajusin muuten vasta nyt! Ja jännityshän on epäonnistumisen pelkoa!
Mä olin varmaan jo luovuttanut valmiiksi? Koska ei mun tekemisessä ollut mitään omaan... Puuttu taistelutahto, asenne, halu..nälkä hommaan - vitun paskaa löysäilyä ja turinaa kisapaikalla. Voi perse, nyt tuli itku! (Ja vain siksi, että tajuan että mulle on tapahtunut jotain tässä matkan varrella)
Mitä lie mulle tapahtunut?!? Mä oon vieraannuttanut itseni tästä hommasta? Ei viitti vääntää puukkoa haavassa kun ei oo päästy tekemään?!
Mulle on niin iso osa tässä hommassa itsensä kehittäminen ja haastaminen! Mä nautin Juhan treeneissä missä treenikamujen taso on huippuluokkaa, se pitää sut nälkäsenä... motivaatio pysyy yllä kun pääset treenaamaan ja näät molempien kehityksen. Mulle ei sovi kertakaikkiaan tää et "nautitaan ja iloitaan siitä kun päästään edes tekemään". Joo-o, toki iloitsen siitä koska tilannehan voisi olla se että ei saada tehä ollenkaan, mutta..
Tajuan nyt, että normista poiketen mulla ei oo mitään visiota asioista mitä haluan kehittää meidän kohdalla - yleensä seuraan kaiken maailman rataprofiileja mistä poimin haastavimmat jutut ja paan ne työn alle.. sellaisia ei tällä hetkellä ole.
"tyytyväisyys tappaa kehityksen!" on mun motto - olenko haksahtanut tyytyväisyyden tunteeseen?
Mä oon todella kilpailuhenkinen ihminen ja nyt on tunne, että täältä tullaan vielä! Mä saatana näytän vielä itselleni, että kyllä! MUTTA... kestääkö mun koira? Kuinka mä toteutan kaiken ottaen huomioon sen "vamman"? Se hauisjänteen tulehdus voi uusia hyvin hyvin helposti liiallisella rasituksella!
Nyt pitää tarkkaan pohtia millaisilla metodeilla meidän tavoitteet on saavutettavissa? Mä nautin treenaamisesta ja varsinkin ihan sairaan haastavien ratojen treenaamisesta. Niiden kohdalla vaan fakta on se, että siellä tulee toistoja... joten???.. Ja kun toi koira ei kauheen kevyesti tee mitään!!
Kisaaminen ja nollaprosentin nosto, kyllä, yksi missio.. ja viedä se levelille kaikki tai mitään - voittamaan on lähdettävä! Mutta....
Pienten teknisten asioiden kikkailu? Ei kuullosta houkuttelevalta.
Kokonaisuuksien kirmailu on se mun juttu!
En tiedä - jotenkin just nyt toi Himon vamma aihistaa enemmän kuin koko tuona aikana kun se oli saikulla! Millä hitolla me päästään kehittämään itteemme niin, että toi koira pysyy terveenä ja saadaan vielä oikeesti kisata tosissaan tuolla karsinnoissa ja kaikissa isommissa karkeloissa (tai muutenkin ylipäätään)?
Siinäpä pähkinä purtavaksi! Huoh...
Ja mä kun aina uskon, että kaikella on tarkoituksena - tälläkin tapahtumalla! Enpä taida olla koko keväänä näitä asioita näin syvällisesti pohtinut.. Lakaissut vain maton alle. Poissa mielestä - ei "tuskaa". Samoin kuin on nyt käynyt vähän Leevin poismenon jälkeen.. (itku). Sekin on jäänyt surematta - varsinkin jos vertaan Hugoon hommaa.
Elämä jatkuu... ja kaikkeen löytyy varmasti vastaus, se mikä, aika näyttää.
Oispa joku meedio joka kertois mulle kuin toimia, jotta vältyttäs murheilta, päästäs tavoitteisiin, saatas harrastaa.. Mut nyt ei auta jäädä tuuliajolle tai me livutaan silleen vaan satamien ohi! Täytyy alkaa suunnittelemaan asioita!
Nyt ainakin pari kolme aksatonta viikkoa. Josko Ruotsin, Norjan ja Suomen tuntureiden tuulissa unohtuisi kaikki maalliset murheet.. =)
edit: su klo 20.50. Mieli jo kumasti kirkkaampi!! Todella! Ja olihan jännä päivä livestreamin äärellä! Ja kuin iloinen olen eritoten Mariannen ja Teron joukkuepaikasta - Mariannen unelman saavuttamisesta. Itku tuli, ei voi mitään. Mehutkin lens lattialle, kun riehuin niin kuin oisin lätkämatsia kattonut. =) Unohtu myös mainita, että Himo mitattiin 4 tuomarin toimesta karsinnoissa pikkumaksiksi 49-50cm. =)
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Hallilla Vireen kanssa 30.6
Aamu alotettiin kävelyllä eläinlääkärille hakemaan toiset ekinokokkoosi lääkkeet.
Iltapäivällä virpsukan kanssa treenilöt.
Iltapäivällä virpsukan kanssa treenilöt.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Sadetta paossa hallilla 26.6
Virpsun kaa halleiltiin taas ja kyllä tuli kesähallivuokraus tarpeelliseksi tänä kesänä. Vaikka halli on pieni kun piip, niin tänäänkään ei oltas ilman sitä treenattu ollenkaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla.
Kepit tyyppäsin alkuun - kolme toistoa, koska tokalla/keskimmäisellä virhe niin, että jätti vikan välin pujottelematta. Eka ja kolmas siis oli ok! Wohoo!
Sit otettiin vähän puomia. Mulla ei ollut kuin pallo mukana palkaksi ja se nostaa tota koiraa ihan likaa joten haasteena oli liian korkea vire ja sen mukanaan tuoma malttamattomuus. Mutta kyl se tietää mitä sillä esteellä pitää tehdä. Jes!
Kolmanneksi tehtiin vähän läksyjä, kun kohta pitäs taas tulla uusiakin. Läksyissäkin oli vire vähän turhan korkeella - sen vuoksi liikaa "epäonnistumisia". Mutta jokainen treeni opettaa meille jotain! ;)
Mahtu sinne enemmän hyvää kuin huonoa. Poikkaria opeteltiin ja putkijarrua mm.
Kepit tyyppäsin alkuun - kolme toistoa, koska tokalla/keskimmäisellä virhe niin, että jätti vikan välin pujottelematta. Eka ja kolmas siis oli ok! Wohoo!
Sit otettiin vähän puomia. Mulla ei ollut kuin pallo mukana palkaksi ja se nostaa tota koiraa ihan likaa joten haasteena oli liian korkea vire ja sen mukanaan tuoma malttamattomuus. Mutta kyl se tietää mitä sillä esteellä pitää tehdä. Jes!
Kolmanneksi tehtiin vähän läksyjä, kun kohta pitäs taas tulla uusiakin. Läksyissäkin oli vire vähän turhan korkeella - sen vuoksi liikaa "epäonnistumisia". Mutta jokainen treeni opettaa meille jotain! ;)
Mahtu sinne enemmän hyvää kuin huonoa. Poikkaria opeteltiin ja putkijarrua mm.
Kontaktipintaa 23.6
Pikainen treeni hallilla ihan pelkkää 2on2off puomin alasosalla. Hyvä pikainen aatttoaamun treeni.
Leenalla 21.6
Himo hyvässä kunnossa =o, ranka ym joustavat. Ei kalvokireyksiä. Ainut mistä Leena sano, että vois varata ihan perus hieronnan, koska pitkissä selkälihaksissa oli ihan perus lihakireyttä. Ja tämä oli Lappeenrannan kovan pohjan seurausta. Himo pääsee hierontaan ke.
Vire oli selvinnut ojaan putoamisestaan vähällä! Niskassa pieni lukko joka aukesi helposti. Ja pientä kireyttä oikealla ja vasenta puolta olisi nyt hyvä vahvistaa.
Vire oli selvinnut ojaan putoamisestaan vähällä! Niskassa pieni lukko joka aukesi helposti. Ja pientä kireyttä oikealla ja vasenta puolta olisi nyt hyvä vahvistaa.
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Kepat ja kontaktia 20.6
Tänään kepiteltiin jälleen, ja huikein saavutuksin. Jee! Neljällä ohjurilla alotin, ekalla virhe. Taas palaute koiralle virheestä ja heti seuraava täydellisesti oikein! Tiputin kolmeen teki oikein. Kehu-lelulla ollaan siis menty nykyään ja oikeesta suorituksesta alkaa bileet! Tiputin kahteen ohjuriin, tuli virheellinen suoritus - josta siis seuraa palaute "höpöhöpö!" Tätä seurasi kaksi onnistunutta pujottelua, mä oikeella sekä vasemmalla. Sit vedin riskillä - kaikki ohjurit pois! =o
Ekalla virhe niin, että jätti vikan välin suorittamatta, kun mä housin palkkauksen kanssa.
Sit KAKSI täydellistä suoritusta oikein! Ja siis aina nää mun treenit sisältää eri kulmista menoa ja ohjaajan ollen milloin milläkin puolella keppejä. Super hyper yber iloinen, että mä sain kuin sainkin tän homman tähän pisteeseen. Alku alko hyvin, sit tuli takkuvaihe, tuntu, että solmuja on vaikee saada auki, mut sit ku ne lähti aukeemaan oli kehitys huimaa. Hyvä Virpsukka! Nyt sen tekeminen on muutenkin ollu kaikin puolin asiallisempaa. Liekkö, kun on tehty enemmän, niin ei oo ylivirittynyt ja yli-innokas. Nyt me ei kepitellä vähään aikaan. =) Se onkin jännä nähä mitä se sit tolle koiralle tekee. Kehittyykö normi tapaan levossa vai unohtuu kaikki ja kohellus alkaa.
Sit tehtiin vähän "kiipeetä".. tää seuraava proggis. =) Hyvin meni, mutta tässäkin nyt suurin mutta näin alkuun on koiran malttamattomuus. Se tietää kyllä mitä sen kuulu tehdä, mut ku ei millään malttas. Koheltamalla tekee. =) Mä uskon, että tässäkin mustavalkoisuudella saadaan pian tulosta aikaiseksi. =)
Treenin päätteeksi lähin sit kunnon lenkille ja jumaleissoin toi koira taas pelästytti. Hyppäsi yhen todella heinikkoisen ojan yli pellolle ja takasin hypätessään teki taas sellaisen normi Vireelle tyyppisen bambiloikan. Toi siis loikkaa todella isosti!! Ja putosi sit suoraan sinne ojaan tai sen reunalle, leuka tai joku edellä. Kunnolla en nähny mikä ruumiin osa kolhati, kun heinikko niin pitkä, mut kyl se tällin sai. Harvoin ravailee lenkillä irtiollessaan, mut hetken meni sen jälkeen aika iisisti. Luojan kiitos meillä on huomenna Piira-aika. Mä kerkesin jo siinä sen lennon aikana aatella, että nyt sattuu ja kerkesin jotain vissiin huutakin, mutta sinne humpsahti.
Ekalla virhe niin, että jätti vikan välin suorittamatta, kun mä housin palkkauksen kanssa.
Sit KAKSI täydellistä suoritusta oikein! Ja siis aina nää mun treenit sisältää eri kulmista menoa ja ohjaajan ollen milloin milläkin puolella keppejä. Super hyper yber iloinen, että mä sain kuin sainkin tän homman tähän pisteeseen. Alku alko hyvin, sit tuli takkuvaihe, tuntu, että solmuja on vaikee saada auki, mut sit ku ne lähti aukeemaan oli kehitys huimaa. Hyvä Virpsukka! Nyt sen tekeminen on muutenkin ollu kaikin puolin asiallisempaa. Liekkö, kun on tehty enemmän, niin ei oo ylivirittynyt ja yli-innokas. Nyt me ei kepitellä vähään aikaan. =) Se onkin jännä nähä mitä se sit tolle koiralle tekee. Kehittyykö normi tapaan levossa vai unohtuu kaikki ja kohellus alkaa.
Sit tehtiin vähän "kiipeetä".. tää seuraava proggis. =) Hyvin meni, mutta tässäkin nyt suurin mutta näin alkuun on koiran malttamattomuus. Se tietää kyllä mitä sen kuulu tehdä, mut ku ei millään malttas. Koheltamalla tekee. =) Mä uskon, että tässäkin mustavalkoisuudella saadaan pian tulosta aikaiseksi. =)
Treenin päätteeksi lähin sit kunnon lenkille ja jumaleissoin toi koira taas pelästytti. Hyppäsi yhen todella heinikkoisen ojan yli pellolle ja takasin hypätessään teki taas sellaisen normi Vireelle tyyppisen bambiloikan. Toi siis loikkaa todella isosti!! Ja putosi sit suoraan sinne ojaan tai sen reunalle, leuka tai joku edellä. Kunnolla en nähny mikä ruumiin osa kolhati, kun heinikko niin pitkä, mut kyl se tällin sai. Harvoin ravailee lenkillä irtiollessaan, mut hetken meni sen jälkeen aika iisisti. Luojan kiitos meillä on huomenna Piira-aika. Mä kerkesin jo siinä sen lennon aikana aatella, että nyt sattuu ja kerkesin jotain vissiin huutakin, mutta sinne humpsahti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)