Puksu on tuossa niin ittensä..niin konkreettinen..tuo katse. Kait mä joskus toivun? Ei ole päivääkään kun en sitä miettisi..
torstai 15. lokakuuta 2015
10 viikkoa..
Tänään tuli 10 vkoa Hugon lopetuksesta ja nytkin kyyneleet valuu pitkin poskia valtoimenaan. Ikävä on valtaisa! VALTAISA! Viimenen viikko on asian suhteen ollut taas vaikeampi. Toi taulu tossa seinällä..
maanantai 12. lokakuuta 2015
Keppejä ja seuruuta 12.10
On seuruutreenit olleet taas kortilla, mutta tänään sain itsestäni irti! =)
Ja sainpa toisenkin homman tehtyä mikä on pitänyt kokeilla monesti, nimittäin tämä. Keppikikkailuhaaste mikä Inton kanssa tehtiin parisen vuotta sitten. Mä vähän epäilin edelleen Himon kykyjä tähän, siksi varmaan aiemmin en oo tekemään lähtenytkään, mutta tytsy veti hyvin! Oikiset keppikulmat ja välit löyty mallikkaasti, sen sijaan mm. putkijarrussa oli ongelmia. Tuliko yllätyksenä? No ei! =) Se onmpi edelleen siellä treenilistalla.. tämän talven hommia. =)
Seuruu sujui myös hyvin, vire nostetaan eka aika korkeelle ja sitten hommiin. Ja äärimmäisen lyhyitä juttuja! Hyviä pätkiä oli!! Ja jäähkälenkillä hän tarjosi itse seuruuta ja kontaktia! Wohoo!!
Mä uskon nyt vakaasti, että ollaan oikealla tiellä ton seuruun suhteen. Treenit jatkukoot!
Ja sainpa toisenkin homman tehtyä mikä on pitänyt kokeilla monesti, nimittäin tämä. Keppikikkailuhaaste mikä Inton kanssa tehtiin parisen vuotta sitten. Mä vähän epäilin edelleen Himon kykyjä tähän, siksi varmaan aiemmin en oo tekemään lähtenytkään, mutta tytsy veti hyvin! Oikiset keppikulmat ja välit löyty mallikkaasti, sen sijaan mm. putkijarrussa oli ongelmia. Tuliko yllätyksenä? No ei! =) Se onmpi edelleen siellä treenilistalla.. tämän talven hommia. =)
Seuruu sujui myös hyvin, vire nostetaan eka aika korkeelle ja sitten hommiin. Ja äärimmäisen lyhyitä juttuja! Hyviä pätkiä oli!! Ja jäähkälenkillä hän tarjosi itse seuruuta ja kontaktia! Wohoo!!
Mä uskon nyt vakaasti, että ollaan oikealla tiellä ton seuruun suhteen. Treenit jatkukoot!
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Revontulia! 6.10
Siis joo-o! Oikeesti, meillä täällä etelässä. Oli niin siistiä! En mä kyl normisti oo edes tota aikaa hereillä enään, mutta nyt tulin tuurauskeikalta kotiin vasta klo 23 jälk ja havaitsin reposet himan pihassa... Siinä jäi syömättä, vaikka oli kauhia nälkä ja hädin tuksin maltoin kusella käydä, kun piti kamera napata ja kirmata ulos kuvaamaan!
Säkkipimeessähän nuo olisivat parhaimmillaan, mutta en jaksanut mihinkään enään ajelemaan lähteä. Nyt on katuvalojen loisteessa ikuistettuja versioita. =) Kiva päätös päivälle! Mukavaa oli olla kouluttamassakin! Lähes yhtä mukavaa kuin itse aksan teko. Mä tykkäään!
Säkkipimeessähän nuo olisivat parhaimmillaan, mutta en jaksanut mihinkään enään ajelemaan lähteä. Nyt on katuvalojen loisteessa ikuistettuja versioita. =) Kiva päätös päivälle! Mukavaa oli olla kouluttamassakin! Lähes yhtä mukavaa kuin itse aksan teko. Mä tykkäään!
Tokokurssilla jälleen.. 5.10
Tein itsenäisesti aika paljon ennen omaa ohjattua vuoroamme seuruuta. Tuskastellen alkuun ja testaillen... Lopputulemana oli nyt se, että hirmuisen koheltamisen = koira riekuttamisen kautta lähden nyt rakentamaan seuruuta uudestaan. Ensimmäinen tavoite koiralle on nyt motivaatio ja ilo. Sit katotaan mitä saadaan aikaseksi. Nyt teki tsäpäköitä sivulletuloja riekuttamisesta, joista alkuun palkkailin ja siitä sain hiukan edettyä hyvän motivaation muutaman askeleen seuruupätkiinkin, joista tietty kanssa hillumis palkkaa. Näillä jatketaan.
Ohjatusti otettiin ohajuttua noutoa ja sitä vasenta puolta. Tosi lyhyesti kerettiin, mutta nyt pitäs tehdä vaan lähinnä sitä vasemmalle lähtöä autetusti. Jotta saadaan hommaa etenemään..
Hyvä treeni - uusia ajatuksia heräsi..
Ohjatusti otettiin ohajuttua noutoa ja sitä vasenta puolta. Tosi lyhyesti kerettiin, mutta nyt pitäs tehdä vaan lähinnä sitä vasemmalle lähtöä autetusti. Jotta saadaan hommaa etenemään..
Hyvä treeni - uusia ajatuksia heräsi..
maanantai 5. lokakuuta 2015
Tosielämän Aku Ankka?!
Ristus mikä viikko! =)
Keskivikkona Himon ontuminen, torstaina eläinlääkärikeikka Mevettiin kauheessa ruuhkassa.. positiivista, että mitään ei löytynyt, mutta tylsää, koska myös ontumisen syy jäi löytymättä. No, ei maailmaa mullistava juttu tämäkään - tulee ja mene tällaisia elämässä. =)
Perjantaina aamusta jo aivan rättiväsy olo..hyvä kun sängystä ylös jakso kammeta. Töissä sitten sattu pikku äksidentti - meillä on kauhia alipaine keittiössä eli ovet paukkuu itteksiin kiinni.. Yhden open hakiessa ulkoilupäivän mehuja pamahti yksi keittiön väliovista suoraan mun klyyvariin sivusuunnassa! Saatanathan siinä sitten lenteli! =) Olin ihan varma, että menee silmä mustaksi. Onneksi ei kuitenkaan! Nenu vaan "vähän" pipi.. no, sattuuhan sitä nyt näitä aika-ajoin kelle tahansa. =)
Heti töiden jälkeen suunnattiinkin sitten vuokraamallemme mökille Kangasniemelle..
Mutta palataanpa nyt tässä kohden 10 vuotta ajassa taaksepäin.. Järkkäsin itselleni tuolloin 30-vuotis bileitä, oli boolia, syötävää, musaa yms.. paikalle olin kutsunut noin parisenkymmentä ihmistä (ystävää? kaveria? you name it!), mutta vain kaksi tuli! VAIN 2!!
Vituix meni sano Vatanen! Kiitti, mulle riitti! Koskaan en enään halua vastaavanlaista pettymystä kokea!! En koskaan! Siksipä siis nyt mökkeilemään, mitään 40-vuotis juhlia en edes yritä pitää!
Järjestän itse itselleni jotain mistä pidän ja saan nautintoa! =)
Mutta tottahan tälle viikonlopulle tai tarkemmin perjantaille piti juuri osua valio-myrsky...
Mökillä oltiin perillä joskus puol seiskan maissa, matkalla jo tuuli reippaasti. Saatiin kamat sisään ja telkkukin auki.. ja naps! Sähköt meni! Optimistisesti aattelin, että ei se kauaa kestä! Päästään vielä saunaan ja nauttimaan illasta.. Paistetaan mukaan ostetut pitsat (mun gluteeniton grandiosani á 8 eur =) ) jne jne... Laitoin vuokranantajallekin viestiä ja hän ilmoitti sähköyhtiöltä tulleen textarin, että sahköt palaa klo 22.00. Pohdin että sittenhän kerkee vielä ja vaikka mitä sen jälkeen...
Laittelin siinä valosan aikaan kynttilät palamaan.. Kotaan ei uskallettu mitään sapuskaa lähteä laittamaan, saatikka tulta, myräkkä oli niin kova. Talon seinät pamahteli, kun tuulenpuuskat iski niihin..
Pelailtiin siinä Unoa kynttilän valossa ilta, syötiin karkit pois mitä oli matkassa. Vedettiin känni päälle.. Kivaa oli! Oikeesti! Jotain aikaa nukkumaan.. sähköt ei tulleet klo 22.00! Eikä tulleet yölläkään... eikä aamullakaan!
Aamulla tuli äitin onnittelutextari - Onnea 40 veelle! Kännykät toimi tuolloin myös äärimmäisen heikosti, sisällä mun ei loppujen lopuksi lainkaan. Ulkoolta sain just just lähetettyä textaria..vuokranantajan kanssa siinä viestiteltiin - textarin mukaan sähköt oli luvattu palautuvaksi klo 10.00 aamusella. No, sitä oottelemaan.. ilman aamukahvia tai mitään muutakaan.. Klo tuli 10.00, mutta sähköjä ei! Sit jo soiteltiin Maaritin kanssa. Hän sanoi, että tuttavallaan on mökki Toivakassa, noin 30 kilometrin päässä, että voimme halutessamme mennä sinne.. Sanoin, että odotellaan nyt puolille päiville, jos siihen mennessä ei tule siirrymme sinne. Saadaan edes ruokia kylmään ja ylipäätään laitettua ruokaa. Hän kertoi hiukan paikasta - ei kuulemma Salojärven tasoinen ja ulkohuussi jne..
Tässä välissä käytiin grillaamassa kodassa aamupalaksi makkarat! Tässä välissä jo Markokin muisti edes onnitella..lahjaa? Noup! =) Loppujen lopuksi oli pakko saada kahviakin! Mitään ulkokokkauskamoja talossa ei ollut, jotenka suojattiin sitten 1 kattila kunnolla foliolla, ettei nokeennu tulessa. Saatiin kahvia, jee!! =)
Sit mä luovutin, päätin pistää kamat kasaan ja autoon - lähtisimme Toivakkaan. Pettymys oli jo jonkinlainen..
Ja kasvoi kyyneleitten arvoiseksi, kun pääsimme perille ja kerkesimme olla pienen hetken. Mä yritin sinnitellä, mutta ei purettu kuin ruokakamat autosta. Tehtiin siinä sapuskaa mukana olleista käytettävistä ruuista ja sähköt katkoili sielläkin muutamaan otteeseen. Mun tuska vaan kasvo - mä en viihtynyt ko. paikassa lainkaan!!! Aattelin vain hiljaa mielessäni - hyvää 40 vuotis syntymäpäivää Taija! Itsesääliä.. kyllä! =)
Tällä mökillä ei pystynyt toteuttamaan mitään niitä juttuja mitä olin aatellut - mitkä oli odotukseni reissulta! Asfalttitiellekin oli vain muutamia kymmeniä metrejä... Koiria hädin tuskin uskalsi irti pihassa pitää!
Viesti Maaritille, että emme valitettavasti halua tänne jäädä! Palaamme Salojärvelle, oli siellä sähköjä tai ei. Oltiinhan sentään saatu syötyä ja juotua kahvia + että oli ruuat sillä mallilla, että saattoi tarvittaessa kodassa tulella lämmittää! Saunaa ei ruvettu lämmittämään, vaikka pesullepääsylle oli toden teolla tarvetta..
Salojärvellä oltiin takaisin joskus klo 15.00 jälkeen ja saimme iloksemme todeta, että siellä on sähköt! Jes! Nyt alkais homma rulettaa...Ja alkohan se! Sidukkapullo auki ja ... Kalastettiin, mä sain 1 ahvenenkin, jonka Leevi tappo! Marko ei saanut mitään koko viikonloppuna! Leevi plutas pariin otteeseen ja piti niskasta nostaa järvestä ylös.. Ammuttiin lutkuilla niin kauan kunnes mä erehdyin testaamaan Markon tehokkaampaa ilmakivääriä ja sen kiikaritähtäin nassahti niin nasevasti mun silmäkulmaan pyssyn potkastessa, että kyyneleet alko valumaan tässäkin pitkin poskea. =) Itku herkässä? No, mutta sattu saatana! ja sattuuhan sitä nyt kelle tahansa pikku päissään! =) No, jokohan se silmä menis nyt mustaksi?!
Illalla saunaan ja voi että ihanaa.. =)
Muistiko kukaan muu mun vanhenemista? Ei! Oikeesti, ei kukaan muu kuin ihanat mutsi ja Marko. Väliäkö tuolla! Paskanhajuunkin nääs tottuu kun siinä tarpeeksi kauan on! =)
Lapsesta saakkahan meidät vaan kyllä opetetaan juhlimaan synttäreitä ja toivomaan ihmisten muistavan...kuuluu elämään.. on ystävien ja sukulaisten järkkäämiä ylläribileitä sun muuta!
Sunnuntaina kerettiin vielä ennen kotiinlähtöä duunailemaan sitä sun tätä, nauttimaan. Tosin tuli kyllä tunne että kaikki loppu kesken - vastahan se pääsi alkamaan. Ja eipä muuten sattumuksitta mennyt tuokaa päivä! =) Siinä siivoillessa mökkiä kännykkä putos kulma edella laattalattialle - onneksi känny ei hajonnut, mutta paskaksi meni kuitenkin juuri viimeviikolla siihen ostamani uudet kuoret ts. kotelo mikä lie!
Kotiin sitten kaupan kautta, että olis jotain mitä tarjota mutsille, kun tulee synttärikahville.. ostin vain Frödingen valmiin pakasteporkkanakakun. Oli gluteeniton! Kotoolta löytyikin sitten pikku lahja, äiti oli käynyt viemässä pienen kukkapuskan kera 50 euron setelin (nyt valuu kyyneleet!). Mitenkä niin herkillä? Kyllä meistä jokainen kaipaa huomiota osakseen ja arvostusta! Sanokaa mitä sanotte! Ei se ihmismieltä paljon lämmitä, että kelpaat vain silloin kun sinusta on jotain hyötyä jollekulle.. kun tarviivat sulta jotain.
Ja arvatkaa mitä, se kakku oli ihan paska!
Mutsin 50e tuli kyllä tarpeeseen! Mä oon tällä hetkellä niiin totaalisen p.a, että sekin vetää mieltä synkäksi! Kyrsii olla toisen elätettävänä.. siinäpä nimittäin sitä syndelahjaa on kerrakseen! Maksohan Marko ton mökikin..
Ainiin ja tänään aamulla töissä onnittelivat, oli viikonlopun aikana muistaneet, mutta ei ikää! =D Kyllä Tarjakin "hiukan" naurahteli kun tapahtumia kertoilin ja sanoin oleva Taija, todellinen tosielämän Aku Ankka! Kaitpa näille itsekkin vielä joku kaunis päivä voi vain nauraa!
Keskivikkona Himon ontuminen, torstaina eläinlääkärikeikka Mevettiin kauheessa ruuhkassa.. positiivista, että mitään ei löytynyt, mutta tylsää, koska myös ontumisen syy jäi löytymättä. No, ei maailmaa mullistava juttu tämäkään - tulee ja mene tällaisia elämässä. =)
Perjantaina aamusta jo aivan rättiväsy olo..hyvä kun sängystä ylös jakso kammeta. Töissä sitten sattu pikku äksidentti - meillä on kauhia alipaine keittiössä eli ovet paukkuu itteksiin kiinni.. Yhden open hakiessa ulkoilupäivän mehuja pamahti yksi keittiön väliovista suoraan mun klyyvariin sivusuunnassa! Saatanathan siinä sitten lenteli! =) Olin ihan varma, että menee silmä mustaksi. Onneksi ei kuitenkaan! Nenu vaan "vähän" pipi.. no, sattuuhan sitä nyt näitä aika-ajoin kelle tahansa. =)
Heti töiden jälkeen suunnattiinkin sitten vuokraamallemme mökille Kangasniemelle..
Mutta palataanpa nyt tässä kohden 10 vuotta ajassa taaksepäin.. Järkkäsin itselleni tuolloin 30-vuotis bileitä, oli boolia, syötävää, musaa yms.. paikalle olin kutsunut noin parisenkymmentä ihmistä (ystävää? kaveria? you name it!), mutta vain kaksi tuli! VAIN 2!!
Vituix meni sano Vatanen! Kiitti, mulle riitti! Koskaan en enään halua vastaavanlaista pettymystä kokea!! En koskaan! Siksipä siis nyt mökkeilemään, mitään 40-vuotis juhlia en edes yritä pitää!
Järjestän itse itselleni jotain mistä pidän ja saan nautintoa! =)
Mutta tottahan tälle viikonlopulle tai tarkemmin perjantaille piti juuri osua valio-myrsky...
Mökillä oltiin perillä joskus puol seiskan maissa, matkalla jo tuuli reippaasti. Saatiin kamat sisään ja telkkukin auki.. ja naps! Sähköt meni! Optimistisesti aattelin, että ei se kauaa kestä! Päästään vielä saunaan ja nauttimaan illasta.. Paistetaan mukaan ostetut pitsat (mun gluteeniton grandiosani á 8 eur =) ) jne jne... Laitoin vuokranantajallekin viestiä ja hän ilmoitti sähköyhtiöltä tulleen textarin, että sahköt palaa klo 22.00. Pohdin että sittenhän kerkee vielä ja vaikka mitä sen jälkeen...
Laittelin siinä valosan aikaan kynttilät palamaan.. Kotaan ei uskallettu mitään sapuskaa lähteä laittamaan, saatikka tulta, myräkkä oli niin kova. Talon seinät pamahteli, kun tuulenpuuskat iski niihin..
Pelailtiin siinä Unoa kynttilän valossa ilta, syötiin karkit pois mitä oli matkassa. Vedettiin känni päälle.. Kivaa oli! Oikeesti! Jotain aikaa nukkumaan.. sähköt ei tulleet klo 22.00! Eikä tulleet yölläkään... eikä aamullakaan!
Aamulla tuli äitin onnittelutextari - Onnea 40 veelle! Kännykät toimi tuolloin myös äärimmäisen heikosti, sisällä mun ei loppujen lopuksi lainkaan. Ulkoolta sain just just lähetettyä textaria..vuokranantajan kanssa siinä viestiteltiin - textarin mukaan sähköt oli luvattu palautuvaksi klo 10.00 aamusella. No, sitä oottelemaan.. ilman aamukahvia tai mitään muutakaan.. Klo tuli 10.00, mutta sähköjä ei! Sit jo soiteltiin Maaritin kanssa. Hän sanoi, että tuttavallaan on mökki Toivakassa, noin 30 kilometrin päässä, että voimme halutessamme mennä sinne.. Sanoin, että odotellaan nyt puolille päiville, jos siihen mennessä ei tule siirrymme sinne. Saadaan edes ruokia kylmään ja ylipäätään laitettua ruokaa. Hän kertoi hiukan paikasta - ei kuulemma Salojärven tasoinen ja ulkohuussi jne..
Tässä välissä käytiin grillaamassa kodassa aamupalaksi makkarat! Tässä välissä jo Markokin muisti edes onnitella..lahjaa? Noup! =) Loppujen lopuksi oli pakko saada kahviakin! Mitään ulkokokkauskamoja talossa ei ollut, jotenka suojattiin sitten 1 kattila kunnolla foliolla, ettei nokeennu tulessa. Saatiin kahvia, jee!! =)
Sit mä luovutin, päätin pistää kamat kasaan ja autoon - lähtisimme Toivakkaan. Pettymys oli jo jonkinlainen..
Ja kasvoi kyyneleitten arvoiseksi, kun pääsimme perille ja kerkesimme olla pienen hetken. Mä yritin sinnitellä, mutta ei purettu kuin ruokakamat autosta. Tehtiin siinä sapuskaa mukana olleista käytettävistä ruuista ja sähköt katkoili sielläkin muutamaan otteeseen. Mun tuska vaan kasvo - mä en viihtynyt ko. paikassa lainkaan!!! Aattelin vain hiljaa mielessäni - hyvää 40 vuotis syntymäpäivää Taija! Itsesääliä.. kyllä! =)
Tällä mökillä ei pystynyt toteuttamaan mitään niitä juttuja mitä olin aatellut - mitkä oli odotukseni reissulta! Asfalttitiellekin oli vain muutamia kymmeniä metrejä... Koiria hädin tuskin uskalsi irti pihassa pitää!
Viesti Maaritille, että emme valitettavasti halua tänne jäädä! Palaamme Salojärvelle, oli siellä sähköjä tai ei. Oltiinhan sentään saatu syötyä ja juotua kahvia + että oli ruuat sillä mallilla, että saattoi tarvittaessa kodassa tulella lämmittää! Saunaa ei ruvettu lämmittämään, vaikka pesullepääsylle oli toden teolla tarvetta..
Salojärvellä oltiin takaisin joskus klo 15.00 jälkeen ja saimme iloksemme todeta, että siellä on sähköt! Jes! Nyt alkais homma rulettaa...Ja alkohan se! Sidukkapullo auki ja ... Kalastettiin, mä sain 1 ahvenenkin, jonka Leevi tappo! Marko ei saanut mitään koko viikonloppuna! Leevi plutas pariin otteeseen ja piti niskasta nostaa järvestä ylös.. Ammuttiin lutkuilla niin kauan kunnes mä erehdyin testaamaan Markon tehokkaampaa ilmakivääriä ja sen kiikaritähtäin nassahti niin nasevasti mun silmäkulmaan pyssyn potkastessa, että kyyneleet alko valumaan tässäkin pitkin poskea. =) Itku herkässä? No, mutta sattu saatana! ja sattuuhan sitä nyt kelle tahansa pikku päissään! =) No, jokohan se silmä menis nyt mustaksi?!
Illalla saunaan ja voi että ihanaa.. =)
Muistiko kukaan muu mun vanhenemista? Ei! Oikeesti, ei kukaan muu kuin ihanat mutsi ja Marko. Väliäkö tuolla! Paskanhajuunkin nääs tottuu kun siinä tarpeeksi kauan on! =)
Lapsesta saakkahan meidät vaan kyllä opetetaan juhlimaan synttäreitä ja toivomaan ihmisten muistavan...kuuluu elämään.. on ystävien ja sukulaisten järkkäämiä ylläribileitä sun muuta!
Sunnuntaina kerettiin vielä ennen kotiinlähtöä duunailemaan sitä sun tätä, nauttimaan. Tosin tuli kyllä tunne että kaikki loppu kesken - vastahan se pääsi alkamaan. Ja eipä muuten sattumuksitta mennyt tuokaa päivä! =) Siinä siivoillessa mökkiä kännykkä putos kulma edella laattalattialle - onneksi känny ei hajonnut, mutta paskaksi meni kuitenkin juuri viimeviikolla siihen ostamani uudet kuoret ts. kotelo mikä lie!
Kotiin sitten kaupan kautta, että olis jotain mitä tarjota mutsille, kun tulee synttärikahville.. ostin vain Frödingen valmiin pakasteporkkanakakun. Oli gluteeniton! Kotoolta löytyikin sitten pikku lahja, äiti oli käynyt viemässä pienen kukkapuskan kera 50 euron setelin (nyt valuu kyyneleet!). Mitenkä niin herkillä? Kyllä meistä jokainen kaipaa huomiota osakseen ja arvostusta! Sanokaa mitä sanotte! Ei se ihmismieltä paljon lämmitä, että kelpaat vain silloin kun sinusta on jotain hyötyä jollekulle.. kun tarviivat sulta jotain.
Ja arvatkaa mitä, se kakku oli ihan paska!
Mutsin 50e tuli kyllä tarpeeseen! Mä oon tällä hetkellä niiin totaalisen p.a, että sekin vetää mieltä synkäksi! Kyrsii olla toisen elätettävänä.. siinäpä nimittäin sitä syndelahjaa on kerrakseen! Maksohan Marko ton mökikin..
Ainiin ja tänään aamulla töissä onnittelivat, oli viikonlopun aikana muistaneet, mutta ei ikää! =D Kyllä Tarjakin "hiukan" naurahteli kun tapahtumia kertoilin ja sanoin oleva Taija, todellinen tosielämän Aku Ankka! Kaitpa näille itsekkin vielä joku kaunis päivä voi vain nauraa!
torstai 1. lokakuuta 2015
Mevetissä 1.10
Ke aamuna ei tarvinnu pähkäillä ontuuko koira vai ei, ontui nimittäin ihan kunnolla vasenta etujalkaa! =( Ei ollut epäilystäkään etteikö eilen sattunut jotain!
Tunnustelin läpi ja tutkailin. Ei aristanut mitään paikkaa! Vasemman etujalan anturasta löysin pienen viillon ja mielestäni myös rinta/etulapa siltä puolelta oli hiukan lämmin..lämpimämpi kuin toinen.
No, siinä sitten aamusta heti soittelemaan aikaa ell:lle - ajatuksena ortopedille saman tien, mutta tietäähän sen, että ei niille äkkiseltään pääse.
Mevettiin sain sitten ajan tälle pv:lle peruseläinlääkärille (ja tottahan mun tartti tiedustella hänestä Tuirelta - että kadeeko mennä =) ).
Tänään aamulla koira ei enään ontunut, muutamissa askeleissa ravissa saattoi nähdä jotain.
Ell.kään hädin tuskin näki mitään. Ja ei suostunut kuvaamaan (ei rtg mitään näyttäskään), kun edes painellessa, väännellessä ja puristellessa ei reagoinut mihinkään. Ainut missä sai pienen reaktion oli se antura missä se viilto oli. Mutta mä en jaksa uskoa, että se olis ontumisen syy!
Jokatapauksessa, nyt otetaan kevyemmin viikko ja koira on kipulääkekuurilla. Jos ontuminen uusii, sit mennään suoraan ortopedille!
Tunnustelin läpi ja tutkailin. Ei aristanut mitään paikkaa! Vasemman etujalan anturasta löysin pienen viillon ja mielestäni myös rinta/etulapa siltä puolelta oli hiukan lämmin..lämpimämpi kuin toinen.
No, siinä sitten aamusta heti soittelemaan aikaa ell:lle - ajatuksena ortopedille saman tien, mutta tietäähän sen, että ei niille äkkiseltään pääse.
Mevettiin sain sitten ajan tälle pv:lle peruseläinlääkärille (ja tottahan mun tartti tiedustella hänestä Tuirelta - että kadeeko mennä =) ).
Tänään aamulla koira ei enään ontunut, muutamissa askeleissa ravissa saattoi nähdä jotain.
Ell.kään hädin tuskin näki mitään. Ja ei suostunut kuvaamaan (ei rtg mitään näyttäskään), kun edes painellessa, väännellessä ja puristellessa ei reagoinut mihinkään. Ainut missä sai pienen reaktion oli se antura missä se viilto oli. Mutta mä en jaksa uskoa, että se olis ontumisen syy!
Jokatapauksessa, nyt otetaan kevyemmin viikko ja koira on kipulääkekuurilla. Jos ontuminen uusii, sit mennään suoraan ortopedille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)