Niinun ja Teemun kanssa hallilla tsekkaamassa Inton hyppäämistä ja ei se kuulemma mitenkään huono ole! Siihen vaan vaikuttaa suunnattomasti mun liikkuminen ja se kuinka saa infoa. Jos sille ei ole 110% selvää pässinlihaan mihin mennään (kattoo mua) on hyppäminenkin huonompaa! Se ei anna mulle mitään anteeksi. On hyvin vaativa ohjattava minikoiraksi! Infot ajoissa....
Yleensä mini pystyy kokonsa ja ketteryytensä puolesta antamaan anteeksi ohjaajalleen ja paikkaamaan tätä. Into ei sitä tee! Huomattu on! Se vaan roiskasee hypyt läpi ja/tai hyppääkin vielä huonosti. Into tarvitsee minikoiraksi ennakoinnit ja sen käännösinfonkin hurjan ajoissa! Siis todella! Ponnistaa helposti niin kaukaakin...
Oon jo pitkään pohtinut vielä sitäkin, että kun käskytän aina hypyille "hop", niin käyttääkö Into sitä merkkinä ponnistamisesta. Sitä ei tänään katsottu, mutta puhuttiin että mahdollistahan se on... Pikku hiljaa olenkin pyrkinyt hyppykäskyjä tietoisesti vähentämään, vaan kun pääsis niistä enimmässä määrin eroon. Tän päivänen oli hyvä setti!! Paljon joutu koira tekemään, mutta noita treenejä täytyy tehdä jatkossakin...
Ja mun muistikapasitettikin joutu pitkästä aikaa koetukselle yhdessä takaaleikkaustreenissä! =O
Josko tässä pikku hiljaa alkaisi löytymään avaimet tohon mun kiesiin?!
Alotuksissa oli HUIKEA ero, kun kun hetsasin koiraa irtoomaan edessä näkyvään putkeen johon siis siirsi katseensa ja fokusoi selkeesti sinne, sen sijaan että lähettiin normi malliin jossa kyttää enempi mua katsomalla lupaa lähtöön. Tästä paasaan paljon kouluttaessanikin, että liikkeelle vasta kun koira katsoo ekaa estettä, jolloin ajatus on tehtävässä EIKÄ ohjaajassa!
PÄIVITYKSIÄ:
Video hyppelyistä ja muutama kuva jotka todistaa (jälleen), että aivan liian kaukaa ponnistaa hypyille! Varsinkin suorilla ja vedätystilanteissa. Ihme, että yli pääsee kuitenkin!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti