Viikko alkoi eläinlääkärillä...

Maanantaina kun tulin töistä ja lähdin koirien kanssa heti ulos, ei kävelty varmaan kuin 3 minuuttia tohon viereiseen metsään polulle, niin Hugo rupesi oksentamaan.... VERTA!!! Jumalauta mä pelastyin!! Mielessä pyöri vaikka mitä...mitä mä teen...pystyykö se kävelemään kotia... vuotaako se kovinkin jne jne.. soitin siitä heti kotiin kävellessä eläinlääkärille ja saatiinkin peruutusaika reilun tunnin päähän. Odotusvälin Hugo vaikutti ihan "normaalilta", onneksi!! Lääkärillä otettiin verikokeet ja ultrattiin. Merja hokasi koneelta, että oltiin tammikuussa käyty verikakkaisuuden takia tutkimuksissa..enhän mä ite tota ees muistanut. Mutta käytiinhän me kun Hugo oli sillon jokusen pv:n tosi vaisu ja sit kakkasikin lopulta se armottoman tumman jöötin... Ell käynnin jälkeisenä päivänä vasta kylläkin. =) Sillon Tuire teki tutkimuksen pyllyn kautta ja verta jäi sillonkin kumihanskaan niinkuin nytkin. Ultrassa nyt kaikki hyvin, paitsi sappirakossa näkyi pieniä palleroita joille ei selitystä löytynyt. Ei todennäköisesti ole sappikiviä kun ei ollut varjoja. Verikokeiden pikatulokset mitä tossa Merjalla saa (liki kaikki) oli ihan ok, vain albumiin oli koholla niinkuin tammikuusakin. Tälle ei kuulemma selitystä ole. Jos olisi matala tai jokin muukin arvoista heittäisi voisi jotain tulkitakin. No, maanantaina ei siis selvinnyt mitään ja tarkkoja trombosyyttejä ei silloin voitu ottaa koska postiin niitä ei olisi enään kerennyt laittamaan. Tiistaina siis uusiksi kokeisiin ja tänään soittelin tulokset. Edelleen kaikki ok! Suolessa täytyy nyt vaan olla jotain häikkää ja herkkyyttä...Ruokinta laitetaan nyt tsyyniin ja toivotaan että saadaan tilanne rauhottumaan. Hyvä että kokeet oli kunnossa ja sillä saralla mitään vikaa ei löytynyt, mutta toisaalta nää on inhottavia kun ei kunnon diagnoosia löydy... Tänään (to 1.3)ollu ihan pirtsakka koira, jokseenkin aamukakka oli tummanpuhuva eli verinen.