Niinun opissa Längelmäellä, lainakoiralla vielä 20.2

Windyllä taas treenattiin, koulutuksen merkeissä ja todella Längelmäellä asti. =)
Tavallaan ihan ok meni, mutta koulutuksen jälkeen oli suuri kaipuu päästä tekemään oman koiran kanssa! Osa jutuista tuotti "vaikeuksia" koiran taitojen takia ja siksi ei kannattanut höyläillä. Olisin käyttänyt tavallaan koulutusaikaani "vain" koiran opettamiseen ja turhaa tässä vaiheessa.... Win ei mm. lähtenyt vetoihin juurikaan ollenkaan varsinkaan lopussa ja keinu radalla oli "liikaa"... =)
Mutta mieltä kohensi yhdessäkin kohtaa (siis mitenkään maissa en ole!!!) , kun Niinu sanoi, että tein kyllä ihan oikein, mutta koiruus vaan ei lähe...ei ehkä opetettu edes... =) ja sain kommenttia myös tarkasta ohjauksesta, kivaa! <3 Vaikkakin tietty mukaan mahtu myös niitä ei nii tarkkoja kohtia. 0) =)
Mutta onneksi Niinu oli tehnyt taas haastavan radan, että joutui kunnolla ajattelemaan mitä tekee!! =) mm. esteitä 23-27 pyörittelin pitkään mielessäni. Nyt jälkikäteen harmittaa, ettei sitä kohtaa 11-14 tullu kokeiltua eri tavoilla...tulpasylkkäri tai ne leikkaukset..tai sillä päällejuoksulla...no se meni kyl ihan hyvin niillä takaakierroilla vaikkakin epäilin mm. kerkeemistäni, mutta Win lähtee hyvin kiertoihin ja niihin lähetys taitaa itellekin olla jonkinmoinen vahvuus. =) Lyhyydestä hyötyä tässä kohdin?! Hih!

Niinun koulutus Sporttikoirahallilla 13.2, lainakoiralla

Lainakoira, parsontyttö Windyllä olin Niinun valkussa, kun nuo omat koiruudet on sairastelleet.

Sairaan opettavaista mennä välillä eri koiralla ja sairaan paljon nopeammalla sellaisella kuin omat. Lähestulkoon jokaisessa ohjauksessa oli myöhässä. =) Tiedän, että omillani onnistumisprosentti olis ollu paljon korkeampi. =) Muuta ei missään tapauksessa epäonnistunut olo jäänyt tuostakaan. Lyhyissä pätkissä vaan päästiin etenemään ja todella kaikissa sösseissä oli kyse mun ajotuksesta ja rytmityksestä. Windy ei sinkoillu mihkään väärille esteille tms ns. läpi mun ohjauksen vaan jos väärälle esteelle mentiin se johtu tyystin minusta. Mutta aina korjauksen jälkeen päästiin onnistumaan... =)

Hienosti likka sivuirtosi alussa, tyhjään ei taas yhdessä kohdassa irroonnu mitenkään mallikkaasti (luonnollista) ja viskileikkaus oli alux vähän utopiaa. Myös pitkä tauon aikana on tytöllä nuo kontaktien suorityukset pässyt unohtumaan, mut so what, tarkoitushan olikin että mä oppisin jotain.

Rataantutustuessa ja sitä läpi käydessä olin hiukka vaisu, kun ei oikeesti osannut kuvitella ollenkaan mitä kerkee ja mitä ei. Mutta itseasiassa kun valinnat osuu kohdilleen, ei tuollaisen nopean koirankaan kanssa ole kiire mihinkään. Varsinkin kun on estehakuinen ja irtoova. Kivaa oli!

Paljon jäi taas uutta käteen ja monta asiaa jäin ikävä kyllä rataantutustuessa huomioimattakin. mm alun koiran linjat...sekä esteeltä nro 9 koiran linjat kepeille mentäessä... leikkuksen rytmitys pituudelle kunnolla (osittain kävi mielessä) ....putkelta 20 putkeen 21 linja, toki käsitin että 20 syöttää suoraan A:lle, mutta koiran haku putkeen 20 oli kuitenkin putken suun asennosta huolimatta luonnollinen ja näin oma linja sai oikasta suoraan ja kiiresti tönimään koiraa A:n "ohi". Linjat kusi myös tuon setin jälkeen, menin turhaan hakemaan koiraa mustalta putkelta kun en älynnyt sen syöttävän jo koiraa hyvin seuraavalle hypylle kun antoi koiran tulla sieltä reippasti pitkälle ulos.....kepeillä olin hätänen jne jne jne... =)

Mutta opin tiellähän tässä ollaan kokoajan...

Omilla koirilla saa paljon ohjauksissa anteeksi nykyään, kun ne osaa lukea mua ja tietää mitä toi millonkin haluaa. =)

Rannikon treeneissä 5.2

Voitteko kuvitella!! Päästiin treenaa!! Ei ollu pakkasta 100 astetta.
Eipä tossa jouduttu kun 4 valkkua perumaan pakkasten takia... =(
No, Hugolla olin....olihan kerrankin aikasta humoristiset reenit. Tuli mentyä mm. perseelleen ja tarjottua jopa opelle sellasta viihdettä, että hää vallan kippurassa naureskeli. =) Timo meinaa huus mulle suorituksen aikana että "MENE" ja mitä tekee Taija..hutaa kuin robotti perään "mene" vaikka piti koiraa käskyttää kepeille ja repee tyystiin nauruun (niinkuin kaikki muutkin) ja pakka levis siihen. =) Ei kun alkuun taas... ja hymy pyllyyn. No päästiin joten kuten rävellettyä rata about puolix ja puolix läpi, eli kahdes osas. Niistoon sijoittumista korjailtiin, leikkaukseen oli liian kiire jne. mutta eniten höylättiin yhtä putken ohitusta. =) Saatana että oli sitkeessä!!! Koira meni aina vaan putkeen vaikka ois tehny mitä!! Varmaan miljoonasta toistosta onnistu 4-5 kertaa. Yks hyvä tuli sitten loppujen lopux ja siihen lopetettiin. On toi sitkee sissi toi Hugo kun se jotain saa päähänsä. Tosin se nähtiin jo viime viikolopun kisoissa.

Niin ja taas sain kommenttia koiran nimen turhasta hokemisesta! Koskakohan tuosta pääsen eroon....