Tutkimuksissa 19.8

Niinkuin oon aiemmin kirjoittanut Himo on ollut toistuvasti etupäästään jumissa. Liian usein ja se on mua vaivannut! Ja oon nähnyt se arkovan kivikkoisella pohjalla liikkuessa tassujaan + että ei ole liikkunut vasemmalta normaalin avoimesti!

Halusin, että asia selvitetään, koska jumithan saattavat johtua jostain vakavammasta... 

Varasin ajan jo aikaa sitten, mutta hyviksille on vaikeeta saada aikaa -  joten oottamaan jouduttiin viikkoja. =) Käytiin nyt siis Mevetissä Anu:lla (Saikku-Bäckström).

Anu tutki koiran äärimmäisen tarkkaan, katsoi liikkeet, tunnusteli koiran, venytti ja vanutti... Himo ei juurikaan reagoinut mihinkään. Pienesti ehkä ja pupillit laajentuen, kun Anu puristeli vasemman jalan tassua. Jumin vasemman lavan takana tunsi niinikään ja vasenta jalkaa väännellessä olka paukku oudosti. Pelästyin, mutta Anu sanoi ettei välttis tarkoita mitään. Paukkuuhan meilläkin paikat kun vaikka kättä pyöritetään. Mulla ainakin!! =)

Palpaatiossa ei siis mitään selkeyttä mihinkään joten päädyttiin kuvaamaan. Ja mä sanoin, että tehdään kaikki mitä tarvii jotta syy löytyy!  Ei muuta ku Hippanen unten maille. Taisi olla tuju annos kun varmaan minuutissa sammu! =)

Himolta kuvattiin olat, ranne, rintaranka jossa siis selkääkin näkyy ja tassu. Anun katsellessa kuvia mistään ei löytynyt ensin mitään. Kaikki näytti hyvältä! Jes! Himo on niin monesti saanut tälliä etupäähänsä, että ei olisi ollut ihme jos siellä jotain ois paskana ollut. Monesti kuulemma näissä kuvauksissa löytyy yllättäviä murtumia kylkiluissa ja rintarangassa ja kukaan ei oo huomannut koirassa mitään. 

Hän oli jo lopettamassa kuvien katselua, kun kiinnittikin huomiota vasemman tassun uloimpaan varpaaseen (ns. pikkurilli) jossa näkyi outoa paksuutta - kertymää. Mäkin näin eron! Tästä otettiin sitten vielä yksi kuva, jota mä en ikinä nähnyt, kun Anu oli jo varmaan tunnin myöhässä.

Koira jätettiin unten maille ja Anu otti toisen potilaan jo tässä välissäkin. Kysyi multa toki voinko odottaa. Mitäpä sitä pe iltana, nälkäisenä ja orastavassa hedarissa... =)

Palasi vielä tunnustelemaan Himon unessa, jotta koira olisi täysin rento. Ei löytänyt mitään muuta kuin tuon varvas homman. Nyt mäkin puristelin sen ja tuntuu paksuuntuneelta ja jäykältä. Se missä toi on tullut / saanut alkunsa on täys ??? Joku tälli / vääntyminen sille on käynyt jonka vuoksi on ruvennut rustottumaan. 

Eli tällä ajatuksella nyt edetään, että ongelman ydin on tuo varvas. Rimadyl kuuri, cartrophen pistoskuuri, lepoa nyt  jne.. Lapaan sai laseria. Ja back to business jossain vaiheessa.    =)

Mulle kerkes tulla tossa kolemn tunnin ell keissin aikana niin järkyttävä hedari että meinas oksennus lentää. Ja varsinkin kun koira kako jokusen kerran herätessään. Oli kiikka kaakka et pystyin himaan ajaa - silmalasit narikassa tosin. Ihan järkyttävä olo. Himassa sit panadol & burana napaan.

Eli nyt saikkuillaan tovi ja karenssien vuoksi (rimadyll 4 vkoa vikasta tabusta) kisakentille saadaan palata joskus lokakuussa? Mä olin ilmonnu Himon näyttelyynkin syyskuulle, mut sekin on nyt peruttava.

Himon tarkotuksella treenasin to illalla ja mikään ei pahentunut tuosta. Halusin vaan tällä varmistaa että jos jotain on, niin on ärtyy ja Anu helpommin paikallistaa vian.

Mulla taas suunnattomia vaikeuksia löytää asennetta treenaamiseen.  Mä en tajuu... Alkuun osiisa katkonaisesti kaiken maailman kommelluksia sattuen. Jätti jopa pujottelun kesken. =O Pituuden vastiksesta läpi väärään päähän putkea... Kepeille ei vetämällä oikein sisään missään vaiheessa, ja mul meni herne sit nenään ja luovutin. Törkkäsemällä hyvin!
Lopuksi sitten kuitenkin nollilla läpi.

Vain kuvia...

Ykkösväli hukassa 13.8

Tänään kolmen radan verran kisatusta rimalla. Valitsin ko. kisat, koska kisat ilmoitettiin olevan heidän uudella nurmikentällä. Mä en tietääkseni ole ikinä kisannut Himon kanssa ko. alustalla ja ilman muuta on sitten hyödynnettävä tällainen mahdollisuus ihan treeni mielessä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Alkuviikolla lupaili ok keliä, mutta nyt sitten tulikin sadepäivä. Kaksi ekaa rataa kisattiin nurmella ja vika (hypäri) sitten hallissa. Oikea päätös, koska pohja oli kyllä liukas - Aattelin juoksevani vanhoilla kengillä, mutta niiden pohjat oli liian kuluneet = ei pitoa! Onneksi mulla uudetkin matkassa joissa "nappuloissa" pintaa rutkasti, joten se kenkä piti ihan hyvin. Mutta tulipahan koettu tuollainen alusta ns. ääriolosuhteissa. =)
Sen verran tuo tilanne vaikutti omaan tekemiseen, että aika varovaista oli meno. Jotenkin sitä jäi kattelemaan, että eihän se koira vaan liukastu / kaadu.  Anto sen kaarrattaa.. Yhtään en vaatinut oikeestaan koiralta mitään.

Itse radoista, ne oli kivat, sujuvat ja täysin tehtävissä olevat joissa omat "killerinsä" Tuomarina Reetta Pirttikoski.
Ekalla radalla kepeille meno oli periaatteessa todella helppo, mutta meille vaikea ja siinä se virhe tulikin. Mä tiesin tän jo radalle mennessä, että kakkosväli kutsuu..ja sinnehän se meni. Muuten virheetön rata. Tulos siis 5 vp ja vajaat 3 sekkaa luokan nopeimmasta ajasta. Eli aikakin oli ollu ihan hyvä, koska keppikorjailussa palo helposti enemmänkin kun kolme sekkaa. =)

Tokalla radalla tuli ihan puskista, että lähti mun selän taa puomilta lähimmälle hypylle (kuvassa hyppy 14) eikä suoraan edessä olevalle mille piti mennä. Ja mä siis todella katoin koiraa, kun näin et sinne lähtee..

Karjasinkin, mut ku meni jo.  Meille todella epätyypillinen hyl! =) Tiiänhän mä, että aina valitsee lähemmän niinkuin Intokin aikoinaan teki, mutta en mä aatellu et se tonne lähtee vastoin ohjauksen. Vesa tuli radan jälkeen sanomaan, että näki jo koiran suorittaessa puomia, että oli lukinnut sen hypyn - ei kuulemma vilassutkaan muhun. Oppia ikä kaikki - tästä on otettava opikseen! Se todella valitsee lähimmän seuraavan! Tääkin rata oli ton jälkeen muuten virheetön.
Tosin tais yhessä putkessa vetää körsät kun viipy sen verran pitkään sekä vikan hypyn hypättyään maalin tulossa kaatu ikävän näköisesti. Tällä radalla Himo löysi kepit  hyvin vaikkakin siinä oli pituuden kanssa viritelty, tarkoituksella uskoisin, koiralle optista harhaa.

Vika rata siis hallissa ja hyppäri. Simppeli rata, muuta ei virheettä läpi päästy. Kepeille meno oli meille haastava ja valitsin meille muka varman vaihtiksen. Mut paskat, virhe tuli silti! Opetus! Iänikuinen! Älä varmistele - se virhe tulee silti, eli se törkkäsyversio olis pitänyt valita! =) Sit jos kepavirhe ei olis ollut alla, en olis muurille persjättöä tehnyt, koska tulin rataan tutustumisessa siihen tulokseen et palikat lentää. Nyt persjätön sit tyyppäsin ja niinhän ne palikat lens. Eli kyllä tätä tietoa alkaa tonne kovalevylle muodostua tuosta koirasta ja sen / meidän menosta! Tulos 10 vp ja vajaat kaksi sekuntia voittajasta (ja taas siis keppien alotuksen korjauksella) joka oli Himon sisko Qra.

Summasummarum: Tekemisestä jäi todella helppo ja vaivaton fiilis! Videota ei ole, joten en pysty asian todellisuutta tarkastamaan. Me vaan rullailtiin noi radat läpi.... Tekeminen on saavuttanut jonkun uuden tason. Virheet on enemmän tällaisia pikkuvirheitä, jotka tietty harmittaakin ehkä "enemmän".  Mut jos noitakaan ei olis, ni olishan tää ny jo ihan liian helppoo! =D Nollia putkahtelis kuin sieniä sateella. =D

Huikea kisakumppani!! Ja toivottavasti meillä on kaikki/paljon vielä edessä. Väistämättä tällaiset nyt pyörii mielessä, kun se ell keissi lähestyy, eli se jumien selvittely. Toivottavasti ei mitään lopullista... Mulla kun ei muutakaan aksakoiraa ole... Ja pian varmaan muuta koiraakaan.

Leevistä sen verran, että se on voinut taas suhteellisen hyvin. Stressitaso sillä on pidettävä todella matalana, suusta alas ei voi laittaa mitään extraa vain riisiä ja broiskuj.lihaa. Nyt on kestänyt sellasia puolen tunnin lenkkejäkin. Mutsi käy meillä joka päivä hengaamassa lapsenlikkana muutaman tunnin, jotta jos kipukohtaus tulee ei tarvii kauaa sen kanssa kärvistellä. Sekä ruokailuväli ei käy liian pitkäksi (joka on yksi kiputilojen aiheuttaja!), kun mähän teen taas töissä täyttä päivää. 6 tunnin ihqut työpäivät on historiaa..

Osteopaatilla 8.8

Ostiskeikka Caritalla. Jumia edelleen vasemmalla. Kevyttä veikkailua myös mistä vois johtua, mutta ell tutkikoon ja kertokoon lopullisesti miten on.. Nyt regoi aika reippaasti hoitoon ja vasemassa lavan takaosaan erityisesti. Ja musta siinä tuntukin jotain "kovaa". Jos koira koko vkon ok, ens vkonloppuna vielä yhet kisat...

Jau 7.8

Video radoista. Tehtiin tasollamme. Hyvä päivä vaikkakin toi kontaktivirhe saa olla eka ja vika. Se oli ihan mun syytä koko virhe!

Ja ikuisia häviäjiä - 2 x 2 sija.  Vitsi vitsi, mä oon tyytyväinen päivään! =)

Vuosi jo 6.8

Hugon lopetuksesta on kulunut nyt päivälleen vuosi. Mä oon mielestäni toipunut hommasta aika hyvin, vaikka nyt kyyneleet valuukin ihan vuolaimenaan pitkin poskia. Keväinen remppa ja muutto autto paljon asiaa - ei vaan ollut aikaa jäädä suruun myllertämään.

Sillon vuosi sitten ajattelin, että mun tuurilla Leevi menee pian perässä - jos tossa vuoden jakselee. Joulukuussa se sitten aloittikin sairastelun..

Ja nyt tää on jo kohden surkuhupaisaa.. tänä aamuna sitten 5.00 heräsin siihen, kun sänky tärisee. Leevihän se siellä jalkopäässä istu ja tärräsi kun oli kipuja.  Ei muuta kun ulkoilemaan ja koittaamaan syökö mittään.. Noup. Kipulääkettä kehiin. 1/4 osa tabletti tramalia ei kunnolla auttanut sitten tänä aamuna. Hetken saimme nukuttua.. Yleensä lääkkeen annon (joita nyt ihan hirveesti ei ole tarvinnut antaa) on vointi parantunut kummasti ja on syönytkin.  Nyt ei syönyt ja loppujen lopuksi oksensikin 2 x. Ei muuta kuin lisää tramalia kehiin... Nyt on nukkunut tossa tovin, mutta monta kertaa noussut istumaan kun maha kramppaa. Suostui syömään kalkkunaleikettä jokusen siivun ja lihapullan. Lihapulla on todella huono vaihtoehto kun ärsyttää mahaa vaan lisää.. mutta kun jotain olis suoleen saatava!

En tiedä, näinköhän tässä käy että Leevi siirtyy Hugon kaveriksi tasan vuosi Hugosta.. mä en jaksa.. hajottaa... =(

Leevi jakso kesän hyvin, mutta nyt kun mun työt alko niin on mennyt huonompaa. Stressin määrä on lisääntynyt kun on niin mun perään...

Niitä näitä... & hieronta 3.8

Tällä viikolla oli aika palata töihin - viikonloppu meni vähän pilalle tuskastellessa asian kanssa. Ekaa kertaa ever mulla oli ihan hitonmoinen käyrä otassa töihin paluusta. =) Ajatus siitä samasta kakkaleissonista eli kaikkien passaamisesta, köökihommista ja siivomisesta yms jotenkin kyrsi urakalla. No, kolme pv nyt lepposaa menoa takana, kun koulut ei vielä oo alkanu ja hengissä ollaan. Tattikin on otasta poistunut! =D

Eilen olin koirien kanssa "normi" lenkillä (valitettavan lyhyitä ne vaan on ton Leevin takia) tossa tutussa metässä, jossa ollaan varmaan rapiat 5 vuotta lenkkeilty harvase päivä, niin yhdessä kohden polkua kuului kauhea sihadus / suhahdus / sähinä mun oikean jalan juuresta! Minä pomppasin varmaan metrin ilmaan kiljahduksien kera ja ne ei toden teolla olleet riemunkiljahduksia! =) Koirat oli juuri mun edellä ohittaneet kohdan... Kapea metsäpolku jonka molemmin puolin heinikkoa ja pusikkoa.. mulla sellaiset housut jalassa, että suhahdus ei esim. voinut niistä tulla osuessaan puskiin tms.. Ensimmäisenä tuli mieleen kyy ja saakutti vieköön jääny puskia tutkimaan että oliko! Toivon että ei ois, koska mun hyvät lenkkimaastot joutuu muuten pannaan! =(

Tänään aamulla Leevillä oli taas masu pipi-kohtaus. Sit äiti tuli "lapsen vahdiksi" tänne jokuseksi tunniksi seuraamaan tilannetta, että mä pääsin töihin. Onni on eläkkeellä oleva äiti! Vähän meinaa tää tilanne taas ihmistä hajottaa - Hugon lopetuksesta tulee 6.8 vuosi. Muistijälki asiasta on kovin tuore.. kyynel...  ja nyt taas eletään melkein samaa tilannetta! Tää mun töihin paluu lomalta on nykyään tätä. Viime vuonna jäi se eka päivä väliin, kun joutu jäädä koiran kanssa kotiin ja illalla kiikuttaa lopetettavaksi.. Kaitpa toi töihin paluu siksi myös ahdisti niin kovin? =(
Nyt iltapäivällä kävellyllä Leevi kakkasi ihan musta paskan, eli verta kakassa.. =(

Ja jos ei itketä Leevin takia niin voi itkettää itseään katsomalla täältä videoita... http://koiruuksienblogi.blogspot.fi/2016/06/agi-sm-4-2016.html
Juolahti yht'äkkiä tässä koneella ollessa mieleen! =D Ei tarvii meijän taloudessa viscotearsia! =) Upee koira vaikka monesti, liian monesti tulee oltua hyvin kriittinen. Mutta sellainen mä vaan oon, kaikki pitää tehdä täydellisesti. =)Ja sit kun kilpailuviettiä kuskilla..

Pentuasia ei ole edennyt mihkään valitettavasti..  =( haikara vois taivaasta tipauttaa..

Himolla illalla hieroja.... edelleen jumissa ja etupäästään. Ja kaava toistuu - vas viimeksi ihan jumi nyt puolestaan oikea, eli vaihtuu aina. Sitten oik takajalka kireä. Olen varannut ajan ell.lle jotta koira kuvataan ja tutkitaan miksi jumiutuu tätänykyä näin. Rasotuksessa (pl. aksaTREENAAMINEN) pidän siihen saakka jotta on todellakin todellisuus päällä sitten kun mennään. On niin kallista puuhaa et halua syyn löytyvän laakista enkä kymmentä kertaa juosta siellä tohtorilla.