Kääntymistä muistuttelemassa! 31.7

Mulla ei oikeesti ollut ajatusta tällä viikolla aksailla, mutta jokin puski tänään treenaamaan. Meillä on huomenna kisat ja haluaisin, että toi koira ei ois ihan niin kuumana siellä.. ts. lentäis vähemmän. Siksipä pieni "kurinpalautus" tuntui aiheelliselta. =) Ja siis lentämiseen puuttuminen oli se pointti!

Teimme seuraavanlaista kuviota:

Sivuirtoominen kakkoselle tuntui olevan haasteellista tänään - vaikka kävin joka kerta merkkaamassa! Olin kolmosella valmiina niistossa. Tuli muutamia kertoja 2 ja 4 esteen välistä ja sujahtipa putkeenkin jokusen kerran, kun oikeen kunnolla irrotin kakkoselle.

Paikat missä jouduin huomauttelemaan oikein kunnolla lentämisestä oli 3-4 käännös, 6 käännös, 8-9 sekä 9-10 välit... näitä riittää! =)16 käännös eritoten! 21 käännöksestä tuli muutamaan otteeseen suoraan editse 22.n johtuen flänkistä takaakierto-vastakäännösohjauksessa! 23 käännös oli ihan helvettiä ja sitä nyt hyväksi saanutkaan...

Ohjaukset mitkä rataan valitsin oli: 3 niisto, 6 pakkovalssi-jaakotus, 9-10 väliin valssi ja kepeille leikkaus. 15-16 ja 16-17 väleihin valssit. Keppien 19 loppuun tein valssia tai persjättöä. 21 takaakierto-vastakäännös. 22 saksalainen. 23 valssi.. 28 ns. pakkovalssi-valssi ja 30 päällejuoksu.

Koira oli äänetön niin kauan kun tehtiin asioita osissa, mutta loppuun kun lähdin ottamaan ratana alkoi mäikyy... Ihan eka yrittämällä ei nollaa tehty! 1 yritys -> 2 ohi! 2 yritys -> kepit 11 jätti kesken. 3 kerta toden sanoi! =)

Mielestäni onnistunut ja hyvä treeni. Mä oon niin monesti sanonu että yksin on hyvä treenata! =) Liian hyvä...

Ainiin ja palkkaus tapahtui tänään kokonaan nameilla ja kädestä!

"oma" treeni 29.7

Vitasi sitten lähteä tekemään tunnaria takapihalla...
En tiiä kauan meni, mutta pitkän kaavan mukaan tehtiin ja rautalangasta väännettiin.

Vaihe 1)
Kasa ei omia pihan nurkkaan ja oma sinne tänne  puskiin piiloon - iloisesti koira etsi ja löysi ja toi. =)

Vaihe 2)
Halusin alkaa haastaa koiraa, koska tuo treeni meni todella hyvin. Se ei oma kasa siellä missä äskenkin ja oma johonkin päin pihaa NÄKYVILLE. Iloisesti ja kuumeisesti etsi puskista ja aiemmin olleista paikoista, mutta ei vilassutkaan tai nuuhkassutkaan näkyvillä oleviin kapulouhin! Ei elettäkään että olisi lähtenyt tuomaan omaa. Johtopäätös: koira on oppinut että näkyvillä oleviin ei kosketa! Apuva! Oma kuuppa sauhuamaan mitä seuraavaksi?!

Vaihe 3)
Yritin auttaa omalla sijainnilla ja näytillä, alko napsimaan mitä kapulaa tahansa ja jouduin kieltämään. Tulos paineistuva koira!

Vaihe 4)
Oma lasiin, jotta on joku esine mihin fokusoi.. auttamisen jälkeen hoksi homman ja alko noutaa omaa lasista vaikka oli kasan läheisyydessä tai seassa. =)

Vaihe 5)
Oma lasin viereen tai lasin sivuun pystyyn.. muutama erhe tuli, mutta en sanonut yhtään mitään ja korjasi..Toi omaa!

Vaihe 6)
Kapuloita levällään pihan nurkassa ja nyt omaa sinne sekaan ilman lasia selkeesti erillään. Napsasi alkuun jonkun sieltä täältä, mutta ei lähtenyt tuomaan vaan hylkäsi (enkä siis huomauttanut millään lailla tässä vaiheessa) ja ETSI oman!! =) Wohoo! =) Näki, että oli saanut ajatuksen jyväsestä kiinni!

Vaihe 7)
Kapulat rivissä pihan perällä aidan kupeessa ja oma siellä joukossa. Kolme toistoa taisimme tehdä näin ja halusi hakeutua rivin taakse aina aloittaen oikealta ja ETSI oma joka kerta. Haisteli, käytti nenäänsä ja ajatteli!! En nyt muista nostiko väärää kertaakaan, mutta ina toi oikean! Ja arvatkaa oliko meillä bileet aina onnistumisten jälkeen.
Spädäm! =)

Nyt saa tää juttu levätä muutaman päivän! En uskalla ihan heti ottaa! Ja nyt tehdään sitä tuolla omalla takapihallakin vain, sit siirrytään etupihalle jne...
Toivottavasti pysyy nyt tolla mallilla edes! Ja jos tuntuu ettei hoksi, niin alsihommaan palataan sit. Mitään piiloleikkejä ei enään tehdä!

Mutta kyllä tuo koira haastaa mua näissä koulutustilanteissa, perkele! =)
Mutta olen myös oppinut näkemäään siitä koska se oppii ja koska ei, ja koska se oppii sitä mitä mä haluun. Harmi vaan kun mennään kuiteskin vähän kantapään kautta aina nää hommat. Ihan vielä en ole niin kehittynyt että mulla olis heti kättelyssä tolle koiralle sopiva metodi mielessä.

Tokoa 27.7

Illalla kävästiin kentällä vähän tokoilemassa Tuiren ja Kofin kanssa.
Omat treenit tuntu taas olevan mitä oli. Mä en osaa tota tokoa treenata! =)

Metallinoutoa otin - helppoa ja kivaa kun tuntuu että osaa! =)
Ja seuraamista - palkkailin liikkeellelähdöissä kontaktista!
Myös seuruun pakittamista - tarvii sivutuen/ esteen jotta ei poikita. Ihan vain muutamia pakkiaskelia tehtiin.
Ohjatun noudon otin pari kertaa, "merkille" valmiiksi viety koira. Eka toisto paska, ei kuunnellut, mut sit hyvä. Täytyy panostaa yllätyksellisyyteen, koska kisoissa on vain se yksi yritys. Ei voi eka treenaa ja sit ottaa uusix. Toki vaatia voi vasta kun koira oikeesti osaa!
Ruutua tehtiin kanssa, alkuu sohlaten, mutta sit loppuun vielä enemmän sohlaten ja kikkailen ja siellä tuli paras toisto. =) Oltiin jo ns. lopetettu treeni ja höpötettiin ruudun treenamisesta. Täysin viistossa ruudusta! Aloin höpöttää Himolle että "missä ruutu, missä?" "Mene ruutu" ja hänhän meni ja teki niin loistavan ruudun sijoittuen ihan oikiseen paikkaankin ja vieläpä sivusuunnasta mennen etureunasta sisään! Huh huh! Tää on sitä miten mä sanon et koira oppii! Se ajatteli! =)

Kaiken tuon tekemisen välissä otettiin tunnaria...huoh! Mä vihaan sitä liikettä!!!
Kun heitän "oman" metsään hakee ilolla ja nuuskiikin. Kun laitoin kasan matkalle kiusax hiukan sivuun ja koiran nähden heitin "oman" metsään ja sanoin"oma" dyykkas hän kasalle ja jouduin kieltämään... Ohjasin metsään hakemaan oman - toi.
Sit laitoin koiran nähden "oman" kasan "viereen" reilusti sivuun, yksin. Koira näki siis tämän.. Lähetin hakemaan ja hän lähti etsimään sitä metsään, näki että vältteli tilannetatta. Autoin loppujen lopux lähemmäs mutta nappasi kasasta vaan jonkun - kielsin ja huoh.. tää ei edesauta asiaa lainkaan..
Tuirelta tuli vinkkiä ett' pitäs saada noutamaan omaa mistä vaan ansakasan kanssa, niin että se ei ole liian suuria ansa, este tai haaste tekemiselle, mutta olis kuitenkin näkösällä ja sinne ei ikinä mennä napsimaan mitään! Jos en osaa tolle koiralle oettaa aksassa kääntymistä / hypylle kokoamista, niin en kyllä osaa opettaa tätäkään luulen... =(

Tiiä mitä ajattelis ja tuntis?

Turhauma, pettymys, halu kisata lisää mitä lie.. voittaa ongelmat, taistella niistä läpi...

Aika aktivoitua kisaamisessa oli ajatuksena..

La kisattiin 2 rataa Artjärven ärinöissä. Todella kiva kisapaikkana ja todella mukavat kisat tapahtumana! =)
Tuomarina siellä toimi Johanna Nyberg, radat ok.

Eka rata 5, keinun ohitus. Lähti koira ihan omalle kiertoradalleen... radalla muutenkin paljon lähes hutisuuntaan kääntymisiä ym. kaarratuksia. Oikeestaan vain keppien jälkeinen elämä meni niin kuin oli ajatellutkin, 6 estettä. Lopun vedätyksen puomilla kesti hyvin!

Toka rata 5 niin ikään, tokavika rima alas. Tottahan toki aina jotain...
Radan alkupuolen jutut ei mennyt niin kuin oli ajatellut. Tuo elukka menee niin saakutin kovaa ja mä en edelleenkään osaa arvioida kaikkia paikkoja. Ennen puomia oleva tilanne oli huonoa! Keinulta jatkon ohjausvalinnat osu nappiin  - se oli hieno pätkä. Keppien jälkeen jatko tovin matkaa suoraan yhden putken suuntaan, jonne ei siis kuulunut mennä... Kaarrattuksia siis tälläkin radalla ja ohjauksista läpi menoa. =( Ohjaaja toki monesti myöhässä. Aika oli kaikesta huolimatta luokan kovin ja sillä jäi taakse Timo ja Punssikin. Ainut asia mikä lämmitti! =)

Su kisattiin Hausjärven perukoilla, RSKK:n hallilla missä en ole ikinä ennen käynyt. Sellasten kuoppasten kinttupolkujen takana, että...  Kova pohja, hiekkakeinonurmi. Mutta juuri sitä pohjien vaihtelua mitä Himolle hain! Maksikoiria oli paljon ja Himo lähti loppu päässä.  Tuomari Petteri Kerminen, täysin uusi tuttavuus mulle! Koskaan en ole hänen radoillaan ollut. Radat ok!

Kahelle ekalle radalla normi rutiinit millä menty nyt viime aikoina.. Eka rata hyl, kun meni vastakäännöksestä täysin läpi ja sujahti yhteen putkeen. Mahtu mun myöhässä oloa, kun jäin yhellä suoralla kuin eno veneestä. Koiran armotonta mäikäämistä, kepeilläkin se sohlasi jotain.. oikein kuitenkin sisään, mut sit joku rytmikatko. Alku, esteet 1 - 8 ok!

Toka rata 5, kun koira ei löytänyt keppien umpikulmaa. Joo, oisin voinut rytmittää ite, mutta perkele, jos käskytetään kepit ja ne on suoraan nenän edessä niin pitäähän se oikea väli löytyä! Piste ja sori ny vaan! Mutku huutaa vaan ja lentää ja flänkkää! Tällä radalla pituuden latas ihan hevon huitsin nevadaan - tähän valssi siis. Sit taas ihan ok pätkää.. Jos lentämistä ei lasketa! Puomilla, kun oli virhe alla päätin vedättää oikeen kunnolla ja lankes! Niin tuli sukkana läpi perässä että! ja hyppäsi iloisaan vikan hypyn. Kerkesin kyllä karjasta läpitulosta  ja sit mentiin autoon ilman palkkaa. Alkaa korpee toi lentäminen, huutaminen ja ihan hulluna olo ja meno!

Vikalle radalle (hyppäri) otin lämppäykseen ihan natsimeiningin! Kävelimme hyvin nätisti remmissä kokoajan! Ja asennetta hain omaankin tekemiseen ennen radalle menoa taas korvia puristelemalla. Nyt tuntu oma tekeminen hyvältä, mutta.. niin vaan taas lähti puolivalssista koira flänkkäämään ihan hevon vittuun (anteeksi, mutta korpee toi ohjauksiin tulemattomuus!) ja menais mennä väärään päähän putkea! Ja mä siis jumankauta tein töitä siinä jarrutuksessa! Keppien jälkeisen hypyn vastakäännön veti taas vaan huutaen läpi. Seuraavalle hypylle leikkaukseen reagoiminen oli jees! Sit taas 1 hyppy, jonka jälkeen lähti himpun omille teilleen, huomasin että saattaa mennä jopa ohi kun päällejuoksukohta ja rytmitin, tuli oikein. Seuraava hyppy oikein ja sitä seuraavan vetikin sitten ihan siivekkeiden kera nurin...ja itte tietty hää sinne kans tupsluikkarit!  Voi elämäni kevät... Tästä vielä loppuun jees. Lisää töitä osteopaateille...

Tää ei vaan nyt tunnu taas kauheen kivalta! Kauheeta taistelua kääntymisen ym kanssa, jätän tietyt ohjaukset tekemättä, kun tiedän että niistä seuraa vaan vaikeuksia... Pelkään että teloo ittensä. Ja harmittaa jo radalle lähtiessä, rataprofiilin nähdessä että missä lentää jne jne...

Aletaan olee samassa tilanteessa kuin Inton kanssa - eri ongelmat, mutta samat fiilarit. Great!! Tätähän mä niin olen kaivannut.. =( Agility on hauska harrastus! =)

Positiivista oli että yhtään rimaa ei tullut alas, jos tota esteen kaatoa ei lasketa! En kattonut rimakorkeutta. Sekä se, että muutoin pysy hyvin pystyssä pohjalla.

Päivän piriste kuitenkin oli kun eräs IHANA nuori nainen tuli sanomaan, että "olette tosi mahtava pari! Me olemme ihastelleet tänään teidän menoa!"  KIIIITTOOOOSSS!! Ja eilenkin kuului kuuluttajan kehuja Artjärvellä. Kiitos kiitos, mutta mun mieltä lämmittäs yhteistyön löytyminen taas ja vähän vähempi lentäminen, huutaminen ja hullus sekä nollantekotaito. Ei kauheesti toiveita... =)

Onni toki on, että koira menee kovaa, mutta ei sekään oikeen auta jos siitä ei pääse nollien muodossa nauttimaan - lajin tarkoitus kuitenkin? Tai kun aikaa palaa sekunttitolkulla siihen kun vettä sellaset 7 m kaarrokset.

Ja niinkuin ennenkin olen sanonut, mulla on eväät loppu ton kääntymättömyyden ja lentämisen työstämiseen! Ei osaa niin ei osaa!

Pohdinnassa muutenkin, että mikä olisi nyt viisain treenitapa ylipäätään.. Jättää viikkotreenit syksyllä väliin ja jyystää yksikseen kaikkia ohjauksia läpi ja palkkailla vain käteen. Ei ratatreeniä niin kauaan aikaan kun toimii noi ohjaukset. MUTTA, kun yksittäin tehtynä niiden paskuus ei ole lainkaan tuota luokkaa. Ongelmat tulee esiin koiran kiihtyessä ja ratatreenissä... Ja ratatreenissä nimenomaan paikoissa missä se näkee ensin muiden koirien menoa tai kuulee ja näin ollen on kiihdyksissä! Talven videot osoittaa, että kyllä me siellä omassa hallissa saadaan aikaan ihan nättiä ja sujuvaa rataa aikaseksi. Ja monesti yksin treenatessa jossain Juhan hallissakin, olemme olleet aikasta hyvällä tekemisen tasolla!

Turhauma...

MATKA, MATKA.... KOIRA ON VASTA 2 VEE JA 4KK....

Piiralla 23.7

Himo Piiralla. Kierteellä (huom lantio suora!!) koira on edelleen niinkuin jo maanantaina katselin kun se istui. Jumia siellä täällä, enemmän lapojen välissä ja niskassa ja lihaksistossa havaittavissa pientä toispuoleisuutta. Takajalan kavot oli myös kireellä. Tämä kaikki johtunee siitä toukokuisesta kuoppaan juokseisesta/puotoamisesta! Vaikka on siis hoidettu pariinkin kertaan tässä välissä!

Suositteli aksataukoa (tietty!) ja juoksuttamista ympyrällä myötäpäivään, ristikäisten tassujen nostoja oej ja vtj sekä uintia ja siinä kääntyminen aina ??? puolen kautta.
Aksatauko ihan fine, mutta valitettavasti vasta viikonlopun jälkeen. Saatan olla paska omistaja, mutta rahojen saaminen kisoista takaisin on mahdottomuus kun ei ole ell lappuja. Olkoon sitten huonon omistajan leima otassa jos on pakko! Ei haittaa tässä vitutuksen aallonharjalla mennessä...

Kontrollissa 21.7

Hugon kontrollikäynnin aika Mevetissä... (omistaja 400 euroa köyhempi! =D )
Sappi ja haima ultrattiin sekä otettiin taas liuta veroikokeita.Toki homma alkoi Hugon perus tutkimuksella - Paavo paineli mahan jne.. Koki että nämä hyvät ja koira ihan "pirteän" oloinen.

Ultra kertoi, että sapen tila ei ole muuttunut. Edelleen limoittunut, limakalvot paksuuntuneet ja sappietiehyet erottuu liian hyvin ja liian pitkälle. Hugo jatkaa Adursalin syömistä lopun elämäänsä. Ja kun kerroin syöttäneeni sille nyt Antepsinia kun on makustellut, niin se vaihdettiin nyt 28 pv Losec-kuuriin.
Haima ei enään erottunut niin hyvin ultrassa - positiivista!

Veriarvoissa moni oli vielä koholla, mutta laskusuunnassa edlliseen verrattuna! Rasva-aineenvaihdunnasta kertova lukema oli noussut, mutta tähän ei puututtu nyt se enempää. Hugo jatkaa diettiruualla - Hill*s I/D LowFat.
Haiman tilasta kertovat veriarvot saadaan taas vasta loppuviikolla ja Paavo soittaa näistä erikseen.
Päivä kerrallaan mennään... katsotaan kuinka kauan Hugo-poika jaksaa porksuttaa ja mihin suuntaan tämä homma kääntyy. Mihinkään sapen poistoleikkauksiin emme lähde. Hugo kuitenkin täyttää joulukuussa jo 13 vuotta. 

Kotia päästyämme nautittiin sitten lämmöstä ja aurikoisesta päivästä. Niitä ei ole montaa tänä kesänä kohdallemme osunut! =)

Harmittaa.. 20.7

kun ei osaa lopettaa ajoissa ja treenata suunnitellusti! Turhaa koiran fyysistä rasittamista...
Tänään meni taas treeni ainakin aksan osalta ihan höpöhöpö-osatolle.


Alotimme tokolla, jossa vähän seuruuta ohjatun noudon treenin yhteydessä - huonoa! Keskitty kapuloihin ja muutenkin! Tarvii taas ottaa kuurina tota ja palkata Annan kehoituksen mukaan liikkeelle lähdöistä. Se on totta ja ennenkin todettu, että kontaktin säilyminen liikkeelle lähdöissä on avain asemassa tässä hommassa.

Noudossa kuunteli suht hyvin, mutta Anna teki huomion jonka itsekin sitten seuraavilla toistoilla todistin, että oikeeta lähtee hakemaan nätisti oikealle kaartaen, mutta vasemman hakee kääntymällä eka oikeelle. Mä oon tehnyt näitä sen vähän mitä olen tehnyt, niin ilman keskikapulaa. Anna kehoitti ottamaan sen mukaan ja näin teimme, ja juuri tuossa vasemmalle lähetysessä, kun kääntyykin oikean kautta (siis muuten oman vasempansa =) )  tuo keskikapula on aika näkyvässä roolissa... Täytyy kokeilla saisinko kaartamaan vasemalle kunnolla ja suoraan palkkaamalla mutaman kerran käteen, kun ns. sylkkärinomaisesti lähetyksen teen.

Metallinouto meni omalta osalta leikiksi kun piti siinä nyt sitten koiraa alkaa kuvaamaan samalla. (tyhmää!) Noutihan se...

Aksassa meni hinkkaamiseksi, kun aloin kyttäämään käännöksiä ja kaarroksia. Ko.treeniin ei montaa estettä voi laittaa - se oli päivän oppi!! Jos meinaat puuttua kaarroksiin teet treenin muutamalla esteellä, pienessä kuviossa. Ensin palasissa ja sitten nippuun se PIENI kuvio. Mä en noissa treensissä ole ollenkaan oma itseni - tee niinkuin normisti teen vaan kyttään koiraa/kaarroksia, en liiku jne. ja jos toi vedetään suoraan radan yhteyteen ei siitä tuu mitään! Kun en tee lainkaan niin kuin normisti teen. Menee vaan hermo omaan tekemiseen ja tulee turhia sössejä.. koiralle palkkaamattomuutta jne.. muuta tyhmää! Tänään roiski myös rimoja joista annoin palautetta! Oli 65cm ja juurikin takaakierroissa on ongelmia, tulee nyt niin siivekettä nuollen...

Mun täytyy nyt määrätietoisesti alkaa palkata tota koiraa käteen, saada sitä lähemmäs itseäni. Tänäänkin lähti pakkovalssi-jaakotuksesta siivekkeestä varmaan 1,5 m ulospäin flänkkäämään laskeuduttuaan! Ei käy, perkele! Mä niin kaipaan neuvoja noiden käännösten pienemmäksi opettamiseen!! Yhellä esteellä saan toki aikaseksi tulosta kun ei oo niin vireessä ja vauhdeissa, mutta laitetaanpas useampi taikka kisat..

Tän viikon treeni oli tässä! Ainakin aksa siis! To Piiralle ja viikonloppuna kisataan.

Muutama este kerrallaan 17.7

Oli Rannikon Timon treenit ja meillä homma eteni taas vain muutama este kerrallaan. Jotenkin turhauttavaa! Siis oppiahan saadaan aina putkeen suoritettujen esteiden lukumäärästä huolimatta, mutta silti.. =) Ja itseasiassa näinhän sitä opitaan varmaan eniten, mutta olisi kiva edes loppuun päästä selättämään rataa.

Mä katoin ratapiirroksen saatuamme, että onpas kiva rata! Mutta jostain kumman syystä nää "kivat radat" ei Himon kanssa sit ookkaan niin kivoja tai siis niissä onkin sit meille aina eniten haasteita selätettäväksi. Mä enkä ajattelen noin kivuushommat vielä Inton kantilta?

Haasteita meillä toden totta riitti ja kaikki liittyi oikeestaan siihen suurimpaan ongelmaamme eli kääntymättömyyteen. Muita teknisiä juttuja toi koira osaa pilvin pimein, mutta ei kääntyä - ainakaan valsseilla jne. 

Jo kolmosen käännös meni ekalla ketuix kun valssasin. Niistolla siellä kolmosella valmiina ollen VÄHÄN parempi. Mutta siinäkin yhellä kerralla latas jalkoihin lakeutumisen jälkeen... Sit tuli okserin takarimaa alas vedätyksessä - tähän puolivalssi.

10 jarrutti ihmeen hyvin, mutta sit tuli 11 niin tiivisti että siivekekin tais kaatua. 12 hyppykulma oli niin hanurista, että se meni ihan läpi ja tooodella pitkäx.. plaah. =( 10 kepeille paras setti oli, 10 kierrättäminen puomin puoleisen siivekkeen kautta ja 12 vastakäännös ja 13 leikkaus (toteutuu ehkä parhaiten Janitan opit - liiku saman suuntaisesti kuin haluat oiran liikkuvan). Tässä muuten kokeiltiin irrottamistakin 12 ja päällejuoksu 13, mutta oli ihan hasardia! En kerennyt alta pois! Ja lato 12 ihan hevon perseeseen! Kepit löyty aina hyvin ja puomikin suoralta putkelta. 

Sit oltiin laitettu numerot väärin ja tehtiin 19 samalta puolelta kuin 10. =) Tein 20 persjätön ja 21 vastakäännöksen, irrotus putkeen ja kerkesin hyvin putken suulta alta pois..

Tulipa muuten kerran A.nkin läpi! Porsas! 

Note to self - rimat on ja pysyy tulevaisuudessa 65 cm! 

Ja jos jollakulla on hyviä neuvoja lentämisen lakkauttamiseksi niin otetaan vastaan! (leikkauksestakin latoo hevon sanonko mihin ja etäisyys mitä muhun tahtoisi pitää on valtaisa!)

VIDEO treenistä.

Piipahdus kentällä 16.7

Piipahdin kentällä tekemässä kolmella hypyllä leikkauksia ja muutamia valsseja. Suhinalla kokoilin/jarrailin koiraa - välillä onnistuneemmin ja välillä vähän vähemmän onnistuneesti! =)
Ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta edettiin ja oikeestaan se tekee välillä hyvää - itse et ole niin johdonmukainen ja näin koira joutuu enemmän kuuntelemaan. Himo ei kauheesti kuuntele vaan kuvittelee kovasti tietävänsä kaiken.. mihin mennään jne.. tähän puutuin.
Kait tälläkin "treenillä" jotain saatiin aikaiseksi?

Tämä riitti tälläerää.. 15.7

Keppein avokulmatreenin osalta kuuri oli tässä. Tänään aamulla vikat treenit jotka meni erityisen hyvin! Aloitus taas sitä yhtä verkkoa apuna käyttäen ja ihan ihan ekalla toistolla olis tullut virhe ilman sitä. Näki todella hyvin, että koira korjasi linjaansa honksittuaan verkon. En tiedä kokiko tässä jonkun a-haa elämyksen, mutta sen jälkeen homma pelitti vaikka muuttelin kulmaa vaikeemmaksi jne ja verkko ei ollut... Allaolevan kuvanmukaisen keppikulmakin (avo!) löysi ilman mitään apuja ja siis ns. ohjausta. Voisinhan auttaa koiraa ohjaamalla sen suorinta tietä kepeille, mutta se ei ole tarkoitus. Niinkuin ei eilen eikä toissapäivänäkään. Ohjauksellinen johdonmukaisuus näissä treeneissä romukoppaan ja koira ajattelemaan itse! =)

Päivän treeni koostui siis näistä kolmesta kuviosta:

 Keskimmäinen oli vika setti jossa oli jo ohjausta mukana. (vaikeempana laitoin kuin kuvassa!) Ajattelin, että onko laitettava tässäkin ekaan settiin se verkko, koska joutu korjaamaan keppejä edeltävältä hypyltä linjaansa alaspäin osuakseen oikiseen väliin sisään. Mutta jokin sisäinen ääni sanoi, että kokeile ilman. =) Näin tein ja ei anuttakaan virhettä kertaakaan! 3:lle tein vastista, valssia ja leikkausta. Muutoinkin tämä treeni sisälsi jo leikkasutreeniä joka taitaa olla seuraavana vuorossa...Eli kakkonen alapuolelta oli eka hyppy jolle leikkaus, 3:lle leikkaus... 

Oli kyllä äärimmäisen onnistunut treeni tänään! Koira toimi loistavasti!! Mä vaan niin edelleen liputan tän kuuriluontosuuden puolesta! =) Mutta nyt keppien osalta tämä oli tosiaan tässä! Aika kohdata uudet "ongelmat". =)

Avokulmasta erotteluun.. 14.7

Aamusella jatkamaan proggista avokulma... Se ei kyllä tänään tuntunut olevan millään muotoa ongelma vaan ihan oikeaksi ongelmaksi muodostui keppivetoisuus. =) Putki-keppi erottelu oli ihan utopiaa tolle koiralle! Kepit veti käskyllä millä hyvänsä - niinpä treeni muuttuikin lennossa enemmän erottelutreeniksi.

Tästä aloitettiin ja tehtiin siis ilman esteitä 3 ja 4. Toki puolenvaihdoin tein ja ohjasin koiran kepeille ollen pituuden molemmilla puolilla. Mutta siis avokulma taihi putkiansa (joka oli huomattavasti piirrosta lähempänä!) ei ollut ongelma! Alkuun toki mulla oli verkko avokulmassa, koska yhtään virhettä en halua! Mutta ajatuksiin humpsahtikin yritys sekoittaa koiran päätä ohjaamalla se välillä putkeen ja sit taas kepeille, niin siinäpä tuli uusi ongelmamme julki - mä en saanut koiraa putkeen. =) Jouduttiin tovi jyystelemään että sain erottelua oikeesti vietyä läpi! 

Sitten kasailin tämän, ilman A.ta tosin! Tässä tein alkuun koiralle erottelua myös, putkeen lähetystä mun sivulta tosta 3 hypyn alastulon puolelta. Oli todella vaikeeta koiralle ja hermoja raastavaa mulle - koira oli kokoajan fokusoitunut kepeille ja yritti suoria sinne kokoajan "putki" käskyllä ei ollut mitään merkitystä. Tässä taas putkeen menoa tovi treenailtiin ja palkkailin siitä useamman kerran. Sitten, kun sain luopumaan kepeistä ja käskytinkin jossain vaiheessa ne "kepit" koira kirmasi putkeen. Korvat todistetusti löytyy, mutta onko niissä kuuloa?! Mähän en periksi anna! Jos päätän jonkun asian viedä läpi se viedään. Ja niin saimme loppuun onnituneita suorituksia muutaman, mutta kyllä koira mietti kaksi kertaa kun sai "putki"- käskyn! Kumpaan menis ja näin oli menokin sitten epävarman verkkaista. Mutta oikeasta valinnasta alkoi bileet aina! 

Loppuun siitten vielä kolmas treeni, joka oli oikeesti jo liikaa, mutta kun oli niitä saakutin kulmia päättänyt treeniä. meijän mitään erottelua pitänyt jyystää! Tässä ei tosin tarvinnut jyystsää! Toi viiva tuolla keppien yläpäässä = hyppy, joka oli mulla ihan tossa keppien sisäänmenon vieressä. Sinne lankesi ekalla, mutta tajusin samassa, että mun täytyy korjata omaa tekemistäni tässä kohden. Mä siis leijeröin noin kepit, eli lähetin koiran oikeesti puomin lopusta putkeen, eli tota hyppyä 1/4 mulla ei ollut.
Vastaus onnistuneeseen suoritukseen oli vastakäännös putkelle just ennen kuin koira sinne meni ja jalat seis kun se tuli putkesta pihalle ja sit vaan "kepit"-käksyä.
Testailin vielä muutamaan otteeseen ohjaamalla sen hypylle eli näissä en siis tehnyt putkelle mitään ja käskytin vaan "hop" ja liikuin samalla eteenpäin vähän. Näillä ohjauksen erilaisuuksilla homma pelitti ongelmitta!

Treenivideota!

High hopes...

Ei varsinaisesti treenaamiseen tai agilityyn liittyvä postaus, mutta joskus täytyy purkaa tuntojaan johonkin...

Kyllä sitä ihminen osaa asettaa itselleen kaikenlaisia toiveita ja oletuksia lomansa ja muutenkin elämän suhteen. Toki tämä pätee yhtälailla kyllä yleisesti ottaen kilpailemiseenkin tms.

Mutta meidän osalta tässä nyt ei ole kilpailujen tuottamasta pettymyksestä tai asioiden toteutumattomuudesta, vaan ihan puhtaasti asia liittyy lomailuun.

Tuntuu, että tämä kesä on mennyt ihan perseelleen! Se on vietetty lähestulkoon neljän seinän sisällä! Tokihan sitä on vielä jäljellä, mutta isommat tekemiset on vähän niinkuin meidän osalta tehty, Marko palaa ensi viikolla työelämään. Ja tota Hugoakaan uskalla jättää...

Elämässä tuntuu olevan paljon mollivoittoisia asioita johon on helppo jäädä rypemään. Vaikea löytää niitä postiivisia asioita mistä nauttia.

Itsellä tää hiustenlähtö, kaljuuntumisen ja rumilukseksi tulon pelko (nätti oo nytkään! =) ) häiritsee vahvasti jokapäiväistä elämää. Pelottaa, vituttaa, sapettaa, katkeroittaa vaikka asialle ei mitään voi... Ja voin sanoa, että on äärimmäisen vaikea sulkea asiaa edes hetkiksi pois mielestä!! Yrittänyt olen ja se onnistuu ehkä tunneiksi, kun olet aksan tai muun kivan puuhan touhussa!

Ja nyt sit toi Hugo juttu.. Se vaikuttaa kanssa kaikkeen! Uskalla mitään tehdä, kun pelkää sen voinnin romahtamista. No, sekin on joskus edessä anyway... mutta halua sitä mitenkään edesauttaakaan. Mä vaan oon tällainen muista murehtija - mutta minkäs luonnollesi mahdat. Voi niristä asiasta.. helpottaako, en tiedä? Koiraa en kyllä halua syyttää millään muotoa!! Nyt sillä oli pari hyvää päivää takana, mutta juuri hetki sitten oksensi takapihalle 2 pienet oksot. Lenkit on korttelin ympäri kerran pv:ssä, muuten pikapissoja. Ja mä just aamulla kerkesin miettiä, että näinköhän tosta vielä koira saadaan! Tälle nyt vaan ei mahda mitään! Tilanne on mikä on ja sillä mennään tostaiseksi.. ei taatusti ole ikuista!

Mutta siis loma Lapissakin meni vähän läpijuoksuksi tai ainakin siltä tuntuu näin jälkikäteen. Olo on pettynyt! Ei sisältänyt lainkaan sellasia juttuja, kun olin aatellut / suunnitellut. Vaellukset jäi tekemättä ja mistään pystynyt huolestumiseltaan nauttimaan. Ja siis niinkuin aiemmin mainitsin loma jäi sen lähes viikon suunniteltua lyhyemmäksikin. Ei pitäs laittaa mitään oletusarvoja, pitäs osata elää hetki kerrallaan ja nauttia jokaisesta päivästä / tunnista tyyliin..

Kaikella on tarkoituksensa...

Oikeesti vaan tuntuu, että mitään muuta elämässä ole kuin noin koirat ja niiden ympärillä tapahtuvat asiat. Kivaa toki sekin ja olisi kurjaa jos niitäkään ei olisi, oisin ihan yksin. Mutta kyllä sitä kaipaisi muutakin sosiaalista elämää - muiden ihmisten kanssa touhuttavia juttuja.. Olisi joskus kiva tehdä nuita lomareissujakin jonkun tuttavapariskunnan tai kaveriporukan kanssa, mutta meillä nuo tuollaiset kamut on vähissä... (lue: nollassa)
Kaipaisin lenkkiseuraa... tai joku jonka kanssa käydä jumpassa, salilla tms.. normaalien ihmisten normaalia sosiaalista elämää. =)
Meinipäs ruikuttamiseksi, mutta tota joka sana! Ei meillä ystäväpariskuntia ole! Markon kanssa aina matkustetaan kahden + koirat tietty, eli reissut on aina koiraystävällisiä! Marko käy salilla 4 kertaa viikossa,  jossa hänellä siellä omat kamut... syö, nukkuu ja kattoo telkkua yömyöhälle - tekee pitkää päivää töissä. Mun elämä pyörii koirien ympärillä... kotinurkissa.

Onneksi huomenna on vieraita tulossa! Empä muista koska olisi moista viimeksi tapahtunut, muutoin kuin että joku olisi pikasesti vain tuossa piipahtanut. Huomenna on tarkoitus oikeen kokata jne.. =)

Täytyy toivoa ja uskoa, että tähän kesään vielä jotain kivaa ja kesämäistä mahtuisi. Ilmat eivät ainakaan ole olleet kovin kesäiset! =)

Niin ja jouduttiin/päädyttiin perumaan syksyn viikon 37 Lapin reissukin Ivaloon (itkee verta!)  joka on tehty joka vuosi vuodesta 2006 saakka. Mun rahat on loppu! Toivottavasti tulevina vuosina saadaan nauttia tämänkin vuoden edestä kaikesta! Lappia roppakaupalla! Ja toivottavasti Norjaakin muuten kuin pikaisesti läpi ajamalla!

Keppikuurin alotus 13.7

Tänään sain itseäni niskasta kiinni ja aktivoiduttua aksankin suhteen.. kävimme kiinni läksyjen kimppuun. Nyt ensimmäisenä keppien avokulmaan.

Tein pelkkää avokulmaa erillä lailla versioiden. Ekaksi niin, että oli verkko estämässä virhesuoritukset ja loppuun lähes kaikki samat variaatiot ilman verkkoa.

Teki yhden tai kaksi virhettä lukkittuen keppien puoliväliin ja lähtien siitä pujottelemaan tarkoittettua aloitussuuntaa kohden, kun tein ihan keppien vierestä lähettäen sitä ns. alaspäin avokulmaan. Ite olin kuitenkin koiran ja keppien välissä...

Kentällä tokoilemassa 12.7

Kävin itteksiin kentällä tokoilemassa, ns. tyyppäämässä uusia välineitä. =)
Ei merkittävää manittavaa treenistä. Olis ollut ehkä parempi olla menemättä. =)

Metallihyppy nouto oli jees!
Seuraamisen pakittamisessa poikitteli miten saattuu - alko kiristään mun hermoja. Menimme sitten auton viereen tekemään, tässä pääsin palkkailemaan onnistumisista.
Ruutua tehtiin myös (osissa), ennakoimista havaittavissa...
90 kulman seuruun ja jäävät ok.
Ohjattu nouto oli ihan hyvää harjoittelun määrään nähden, mutta tässä on tärkeetä mulla etten vilasekaan muualle kuin noudettavan kapulan suuntaa. Lukittuu mun katseesta tosi helposti jo johonkin..

Loppuun jokunen toisto puomilla. =)

Ostoksilla 11.7

Perskutarallaa, alkaax musta tulla joku tokofriikki? Tänään tuli sitten käytyä vähän ostoksilla Porvoon Dog&Cat:ssä - hommaamassa omaa välineistöä tokotteluun. =) Nyt ei tarvii loisia muilta ja saa treenattua milloin vaan ja missä vaan ruudut sun muut. VOI - here we come! =D

Ja hei, värillä on väliä!! =)

Jos ei nää anna motivaatiota niin mikä sit? 

Päivällä tein seuruun pakittamista tässä sisällä, todella hyvin! Ihan kuin olis miettinyt.

Sit sisällä myös "oman" etsimistä - huh hah heijaa.. en tiiä onko liikaa haastetta kun kaikkialla omat hajut vai mitä, mutta sellasta kohellusta ja sohlaamista että.. ei käyttänyt nenäänsä lainkaan! Etti vaan silmillä! Ja kun olin yhdestä paikasta auttanut löytämään ja otettiin uusiksi uudella paikalla, kävi vaan suhaamassa siellä missä kerran jo tunnarikapula oli...  Loppuun tein yhen tosi helpon et pääs onnistumaan ja kerran takapihalla sama homma, helppo etsiminen.

En luovuta en!!

Tokoa taasen! =) 10.7

Aamusella taasen tohon Hepolan koulun kentälle. Siis niin luksusta kun joku viitti tänne ajella mun kanssa treenaamaan, eikä mun aina tarvii singota johonkin. Oikeesti niin helmee - että kiitos Anna ja koirat!!

Himo teki tänään ruutua ja jopa kokonaisena suorituksena. Kävin toki merkkaas paikan ruudussa. Sillä on vaikee käyttää siellä mitään alustaa (ei käytetty tänäänkään) kun dyykkaa vaan sinne alustalle hulluna ja ei mielestäni ajattele pisaraakaan, saatikka näin ollen opi mitä siltä halutaan! Kerran juoksi liian pitkälle läpi, kun mun "seis" käsky tuli liian myöhään. Tokihan olis suotavaa, että koira tietäisi paikan ruudussa, mutta tällä systeemillä ei kyllä pääsis ainakaan pisaaraakaan ennakoimaan pysähdystä. Kahtotaan mihin päädytään! =)
Koikeiltiin tässä yhteydessä myös ekaa kertaa millä käskyllä saan koiran mukaan seuruuseen ruudusta. Olin varmaan tullut sen 10m, katsetta pikkusen taaksepäin ja käsky "seuraa" ja tuli todella upeesti seuruuseeen. Kertakaikkiaan! Kontaktikin heti jne.. Himollahan seuruut on olleet parhaita esim tolpan kierroista tms..
Himo selkeesti tykkää ruudusta! =)

Seuraamisessa peruuttaminen oli Himolle vaikeeta! Tätä täytyy treeniä täällä himassa sisällä vielä pieniin osiin pilkottuna. Pohdin käskyä, että onko "seuraa" vai mikä.. seuraamistahan tuokin on käännöksien ym tapaan.

Ohjattu noutokin päästiin loppujen lopuksi tekemään kokonaisena. Mä tunnen koirani ja tiedän mihin pisteeseen mikäkin juttu sen kanssa on vietävä, että saan sen tajuumaan asiat. Tossa ei oikeestaan ollut koiralle muuta haastetta kun ei lukitu edelliseen suuntaan ja keskittyy oikeesti kuuntelemaan mun ohjausta. Tää meni ns. aksasysteemein. =) Sylkkärin omainen ohjaus, että kummalle kapulalle lähetään. En käyttänyt mitään oikea tai vasen käskyjä vaan ns. sylkkärillä "tuo"! =) Tosin nyt jälkikäteen alkoi mietityttämään että pysyiköhän mun jalat paikalla, ne ei kait saa mulla liikkua? Saakohan kumartua eteen yhtään, koska sekin saattanee tapahtua ko. ohjaukseesa? =)
Mutta siis Annalta tuli tässä kohden hyvät neuvot näiden käsimerkkien erilaisuuden tarpeelliuudesta! Hirviö lause!  =)
Ruutuun lähetykseen oma käsimerkki - varsinkin evl ajatellen.
Näissä ohjatuissa noudoissa tämä omansa. Ja kolmas oli  ??? =D
Tähän ohjatun noudon etenemiseen tänään oli erityisen tyytväinen! Monen mielestä varmaan etenin liian nopeesti tai jotain, mutta koiralla kyllä näytti syttyvän lamppu päässä!

Merkin opetuksen alkeita Anna neuvoi mulle kanssa - se täneen kotiin sisäläksyksi.

Loppuun vielä tunnarin juttuja! Se on Himon inhokki juttu ja yhtälailla mun! Nyt mennään tilanteessa, siis mitä tänäänkin tehtiin, että heittelen kapulaa nurmen sekaan ja joutuu sieltä ettimään sitä sekä tietty tuomaan mulle. Tätä teki ihan iloisin mielin, mutta on koira joka etsisi sitä mielellään silmillä. Pitkä heinikko oli tässä eduksi ja se, että heittovaiheessa koira oli paikkaan nähden selin ja Anna houkutteli sitä katsomaan itseensä niin ei nähnyt mihin kapulan heitin. Aika koheltaen sitä alkuun hakee, mutta kyllä siellä nenänkin käytöstä vitteitä on. =) Tää liike tulee olemaan meille se pisintä tietä vaativa!

Mut nyt mulle on hahmottunut taas paljon mitä treenaan, miten treenaan jne.. Sitä myöden ehkä motivaatiokin kasvaa! =)

Oho tokoa! 8.7

Sitäpä kävästiin Hippiksen kanssa tokoilemassa.
Anna tuli velipoika Devinin ja Tinon kanssa kamuksi.
Ei vissiin oo tällä hetkellä (josko koskaan) keskittyminen kohallaan, kun en meinaa muistaa mitään saamiamme neuvoja... =) tsori!

Mutta se mitä tehtiin:

seuraamista - ei kehitystä kun ei treenakkaan. Nyt täytyy täyskäännöstä alkaa treenaa toiseenkin suuntaan...

ruutua - on toi koira nopee hoksimaan juttuja, hyvällä mallilla. Oisko oikeesti kolmas kerta kun tekee homma?

voi:n sitä 90 kulma kaaviota (en tiedä miksi kutsutaan) - silloin joskus kesän alussa testattiin tätä, mutta ei lähtenyt jäävistä mukaan seuruuseen kun ei osannut. Silloin taisin palkan kanssa nappasta muutaman kerran liikkeeseen ja tänään kerran. Ja hyvin lähti mukaan seuraamiseen käskystä. =o kaksi kertaa teki virheen istumaan jäämisessä, yhdellä kerralla meni maahan ja toisella jatko matkaa mun perässä...

kaukoja - aika ajattlematta tehtiin, eli kunhan tehtiin.

Pääasia että koira sai päiväänsä jotain aktiviteettia. =)

Lomareissu/Hugon vointi

Karsinnoista suunnattiin suoraan pohjoiseen lomille ja piipahdus Norjassa myös. Hugo lähti mukaan matkaan ihan normisti, koska koin parhaaksi sen olevan mun valvonnassa kokoajan. Huolissaan olon tunnetta ja pelkoa koiran voinnin romahtamisesta olen tuntenut viime aikoina enemmän kuin ikinä. Kamala tunne elää! Norjaan saavuttua tais pukata jo pientä paniikkikohtauksen poikastakin... Johtu varmaan niin siitä kun poistuimme Suomesta ja avun saanti tarvittaessa oli niin ???  Onneksi siellä kaikki meni hyvin, koira voi ihan ok.sti!
Rasitettu sitä ei reissussakaan lainkaan! Mä kävin yksin Himon kanssa "vaeltamassa" - ei ihan ollut tarkoitus tämä reissua suunnitellessa keväällä!

Mutta reissumme jäi siis 5 vrk:tta suunniteltua lyhykäisemmäksi, kun su 5.7 koiran vointi heikkeni. Siitä näki että olo oli kivulias ja koira pahoinvoipa. Ja jos Hugolle ei ruoka kelpaa niin silloin se todella on kipeä! Kaikki tropit työnsin siihen ja rukoilin, että ei ala oksentamaan. Soittelin jo kaikki pohjosen ell:t läpi, että mihin päästään tarvittaessa. No, vaikeeta olis ollut päästä mihinkään! Joka paikkaan 200 km tai enemmän ja päivystävät about 200 km säteellä, että onko paikalla edes vaiko ei.

Loppujen lopuksi teimme päätöksen, että lähdemme ajamaan yöllä kotia kohden (klo 24.00), ensin Ouluun missä on 24/7 ell. Ja sinne jos tarve vaatii! Oulussa taisimme olla joskus 5 aikaa aamulla, tilanne koiran osalta näytti seesteiseltä ja päätimme jatkaa matkaa.. Olisi sitten jo 8.00 jälkeen aamulla  missä pitäjässä tahansa, niin ell.t olisi auki ja Jyväskyslässä ainakin osaamista sitten jo myös.

Onneksi missään ei tarvinnut ell.lle mennä ja kotona olimme klo 12.00 päivällä....
Maanantai ja tiistai meni koiran osalta aika vahvassa lääkityksessä - oon myös juottanut sitä paljon.
Ma illan kakassa oli selkeä keltainen kohta mikä kertoo haiman ärsyyntymisestä.
Nyt kakka on ollut normaalimpaa.

Tänään ke 8.7 ollaan tilanteessa, että koira ei onneksi ole lähtenyt oksentelemaan, mutta ei se normaalikaan ole! Elellään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää... Lähes 13 vuotiaan koiran kanssa en halua jatkuvaan nesteysleikkiinkään lähteä tai jatkuvaan kipulääkitykseenkään ja kyllä sapen poistokin (mikä siis kaiken takana todennäköisesti) tuntuu kaukauselta ajatukselta!

Ja jos the päätöksen eteen joudumme niin haluan olla kotona, enkä lopettaa koiraa jossain pohjosen perukoilla..